*

Piia Collan Kirjoitan kun on asiaa

Lapsen koti on rakennettu aikuisten varaan

Vanhempien välinen suhde on lapsen koti. Luin tällaisen lauseen jostain ja se on jäänyt mieleen. Tämän ihmissuhteen hoitamisella ja vaalimisella on suunnaton vaikutus koko perheen ja lasten tulevaisuuteen. Mitään itsekästä tämän ihmissuhteen vaalimisessa ei ole, vaan se on vastuunottoa vanhemmuudesta ja yhteisestä perheestä. Joskus on parempi ensin keskittyä siihen ja vasta sitten muuhun. Vanhemmuuteensa saa voimaa yhteistyöstä. 

Joskus vanhemmat tulevat vieraiksi toisilleen ja hoitavat yhteistä perhettä mahdollisesti edelleen samaan suuntaan, mutta yksinään. Joskus vaihe on hetkellinen, mutta hyvin helposti sitä tulee pysyvä. Parisuhde saavuttaa kriisin eikä ole enää niin toimiva. Se ei ole enää niin näkyvä ja olemassa. Suhde ei hengitä eikä sen sydän lyö.

Tätä ei mikään yhtäkkinen yksi kynttiläillallinen korjaa. Siihen tarvitaan paljon enemmän ja ennaltaehkäisy on aina helpompaa, niinhän se aina on. Tasaisin väliajoin pitäisi ehtiä päivittämään tietoisuutta yhteisestä projektista ja päämäärästä. Vaalia halua toimia yhdessä, vaikka se olisi vaativaa. Joskus yhteisen vanhemmuuden jatkaminen vaatii jopa eroa. Erohan ei ole sen loppu, päinvastoin eron jälkeen jää jäljelle vain yhteinen vanhemmuus. Meidän lapsemme.

Mietin usein millaisena lapset näkevät perheemme aikuisten suhteen.  Huomaavatko he, että riideltyämme pyydämme anteeksi ja sovimme riidan. Tiedostavatko lapset, että olemme omanlainen yksikkö perheemme sisällä. Meillä on jokin oma juttu, jota lapsille ei jaeta. Sitä vanhempien välistä, heidän omaa juttuaan on vaalittava. Se on se kipinä, rakastumisen tunne joka yllättäen muistuu mieleen kun mies muistaa vinkata silmää ja nainen vähän punastuu. Sillä ihan oikeasti pärjää välillä aika pitkälle. Ei aina tarvita syväanalyysiä suhteen tilasta. Sitä voi arvostaa toista ihan puutteineen kaikkineen, kokonaisuutena.

Olen miettinyt myös kuinka vanhin poikani on nähnyt minun ja isänsä, minun exäni suhteen eromme jälkeen. Eronneiden vanhempien suhteen tila välittyy lapselle ja vaikuttaa häneen. Sitä suhdetta ei moni huomaa hoitaa, vaikka se on hyvin tärkeää.  Harvemmin erolapsi kuulee kuinka riidat sovitaan tai näkee biologisten vanhempiensa halaavan. Saatikka kuulee kuinka toinen vanhempi kehuu toista.  Isäpuoli on myös lapsen vanhempi. Hänen ja lapsen biologisen isän suhde on siis yksi vanhempien välinen suhde lisää.  Yhtälössä on lisäksi äitipuoli, joten kuvioon tulee aina vaan lisää vanhempien välisiä suhteita, suorastaan vyyhti.

Yhteenvetona lienee se, että kaikki aikuisten väliset suhteet muodostavat pohjan lapsen elämälle. Lapselle rakkaiden aikuisten välit luovat tästä suurimman osan ja vaikuttavat eniten. Niistä on pidettävä huoli. Suhtautumiseni toiseen ihmiseen, on se sitten oma puoliso, lapsen opettaja tai ex on ratkaisevassa asemassa siihen millaista lasta kasvatan. Ei mikään pikkujuttu, tämä aikuisten väliset suhteet. Sinun suhtautumisesi ja tapasi puhua lapselle rakkaalle ihmiselle saattaa satuttaa lastasi ja tuoda epävarmuutta hänen elämäänsä.

Asia paisuu tässäkin kirjoituksessa joka suuntaan kuin pullataikina. Jos sitä yrittäisi vaikka hymyillä huomenna exälleen ja sille bussikuskille. Ehkä muistan halata puolisoa töistä tullessa. Toivottaa hyvää viikonloppua päiväkodin aikuisille. Niistä pikkuasioistahan se kaikki lähtee. Aina.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat