Piia Collan Kirjoitan kun on asiaa

Paperilla kaikki on toisin

Vakuutusyhtiöiden ja Kelan asiantuntijalääkärit päättävät ihmisen työkyvystä tapaamatta potilasta. Hylätessään työkyvyttömyyseläkkeen tai määräaikaisen kuntoutustukihakemuksen he myös kävelevät potilasta hoitaneen asiantuntijan, kollegalääkärin lausunnon, tiedon ja mielipiteen yli. Tämä käsittämätön yhtälö on kestämätön. Se ei mahdu oikeustajuuni.

HS uutisoi eräästä ihmiskohtalosta 11.12.2015. Mikäli vakuutusyhtiö tai Kela katsoo, että ihminen on työkykyinen, hän siirtyy peruspäivärahalle. Kuitenkaan ihmisellä ei ole velvollisuutta ottaa työpaikkaa vastaan, koska hänhän on työkyvytön. Ihminen on vuoden peruspäivärahalla ja sitten vuoden sairaspäivärahalla. Näin mennään hamaan tulevaisuuteen asti vuorotellen etuuksilla, jotka yleensä ovat rutkasti pienempiä kuin vakuutusyhtiöiden ja/tai Kelan maksama eläke. Joku tuossakin yhtälössä mättää.

Ihmisen toipumista ei ainakaan edistä se, että hän kitkuttelee eteenpäin ja häneltä evätään toimeentulo, johon hänellä kaiken järjen mukaan olisi oikeus. Uskoisin jokaisen ymmärtävän, että köyhyys lisää ongelmia entisestään: sekä henkisiä, että terveydellisiä.  Sitä luulisi, että yhteiskunnan etu olisi kuntouttaa ihminen edes osittain työkykyiseksi. Se ei tapahdu niin, että todetaan työkyvyttömän olevan työkykyinen ja siirretään hänet työkkärin harteille. Tilastojako tässä kaunistellaan? Em. jutun mukaan työttömät ovat heikoimmassa asemassa. Tietenkin, säästäähän se vakuutusyhtiöiden ja yhteiskunnan varoja kun pidetään ihminen peruspäivärahalla ja työkkäri merkitsee hänet ” työvoiman ulkopuolella olevaksi”. Hyvältä näyttää paperilla ja rahoja säästyy. Todellisuus on ihan toinen.

Ainakin hylkäävien päätösten osalta tulisi tehdä muutoksia toimintatapoihin.  Hylkäävän päätöksen uhatessa pitäisi automaattisesti tavata potilas ja ehkä hänen läheisensäkin. Nyt potilaan, ihmisen elämästä päätetään häntä tapaamatta. Paperin perusteella.  Millä tavalla paperissa olevat muutamat lauseet ja liitteet kertovat todellisesta tilanteesta? Mielestäni sellaista lausuntoa ei ole olemassakaan, joka kaiken avaisi lukijalleen. Oli kirjoittaja tai lukija mikä asiantuntija hyvänsä.

Mikäli hoitava lääkäri ei osaa tehdä tarpeeksi hyvää B-lausuntoa, hakemus evätään. Mikäli potilas ei saa kerrottua tarkasti hoitavan lääkärin vastaanotolla tilanteestaan, lausunnosta tulee puutteellinen ja se hylätään. Esimerkiksi mielenterveysongelmien takia potilas ei ehkä ulosanniltaan kykene selvittämään tilannettaan ja vointiaan. Näin on mahdollista, että pahimmissa ongelmissa olevien työkyvyttömyys kyseenalaistetaan vain sen takia, että he ovat niin työkyvyttömiä, etteivät osaa sitä selittää. He eivät jaksa eivätkä osaa vaatia sitä mikä heille Suomen lain mukaan kuuluisi.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (37 kommenttia)

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Tämä ei ole mikään yksiselitteinen asia. KELAn työkyvyttömyyseläkehakemuksista noin 60% perustuu mielenterveysongelmiin, pääasiassa masennukseen. Siis niitä tulee enemmän kuin kaikista muista sairauksista yhteensä. Tässä ei ole enää kyse vain ihmisten oikeuksista vaan yhteiskunnan mädännäisyydestä. Työkyvyttömyydestä on mahdollista saada taloudellinen palkinto eli huomattavasti suurempi sosiaaliturva.

Perustulo joka ei nousisi sairauden tai työkyvyttömyyden vuoksi olisi oikea ratkaisu. Nyt riistetään veronmaksajaa oikein olan takaa.

Ja mikä aiheuttaa masennusta eniten? Kukkahattuilu. Se että ihmiseltä ei vaadita yhtään mitään. Taputellaan päähän ja voivotellaan joka käänteessä. Siinäpä villi veikkaus.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan

Jestas kun tulee paljon mieleen asiaa kommentistasi. Yritän lyhyesti.

Voisivatko mielenterveysongelmat olla osittain normaali reaktio epänormaaliin tilanteeseen?

Työkyvyttömyydestä ei automaattisesti aina tule suurempi korvaus. Sehän on suuruudeltaan sama kuin kertynyt työeläke. Moni saa kansaneläkkeen suuruisen rahan. Lisäksi tulee sairauteen liittyvät hoitokulut,joten joillakuilla,aika monilla on tiukempaa kuin peruspäivärahalla.

Perustulo olisi tervetullut kokeilu.

Tähän viimeiseen. Paskanmarjat (sori) mutta masennus on sairaus. Se ei johdu päähän taputtelusta. Ota asiasta selvää. Ei syöpäpotilaaseenkaan suhtauduta noin. Se on eri asia se, kuinka kuntouttava toiminta toteutuu,onko sitä tai onko yhteiskunnalla edes tarjota mitään työkykyä palauttavaa toimintaa. Esim. Päiväsairaaloihin on kuukausien jono ja kyseinen toiminta on hyvin tehokasta masennuksen hoidossa.

Muitakin mielenterveysongelmia on kuin masennus ja masennustakin voi sairastaa voimakkaampana ja lievempänä.

Toki pointti se on sekin,että ilmassa on kaiken medikalisoimista ja aika helposti tuon masennus diagnoosin saa. Myös he joilla on vaikka kaksisuuntainen mielialahäiriö. Tilannehan on silloin se,että sairautta hoidetaan väärin ja se pahenee. Miksi? Koska lääkärillä oli 15min aikaa.

Käyttäjän ToivoRissanen kuva
Toivo Tapio Rissanen

"Ja mikä aiheuttaa masennusta eniten? Kukkahattuilu. Se että ihmiseltä ei vaadita yhtään mitään. Taputellaan päähän ja voivotellaan joka käänteessä. Siinäpä villi veikkaus."

Moni asia voi aiheuttaa masennusta. Toisaalta liialliset ja kohtuuttomatkin vaatimukset masentavat, jos vaatimusten täyttäminen ei suju. Myös ristiriitaiset vaatimukset masentavat ja aiheuttavat sekavaa oloa, kun niitä sanellaan lapsuudessa ja nuoruudessa.

Isä vaati minulta tekniikan alan opintoja, ja oli aina korostanut järkeä, logiikkaa ja matematiikkaa puheissaan. Haukkui humanistisia aloja, ja oli sitä mieltä, että kommunistit ja venäläiset pitäisi kaikki tappaa. Humanisti oli yhtä kuin armeijan välttelijä. Hänhän sentään oli lääkäri, joka oli saanut ylioppilaskirjoituksista laudaurin ja tiesi kaiken.

Niinpä sitten yritin seitsemän vuoden ajan vääntää diplomi-insinööriopintoja saavuttamatta menestystä tai valmistumista. Olin jatkuvasti masentunut ja elämäniloton nuori mies. Sitten vielä jatkoin tekniikan opintoja muualla, ja sitten yritin epätoivoisesti saada töitä, jotka eivät pohjimmiltaan edes olisi kiinnostaneet. Elämä oli kuin elinkautisen suorittamista, itse asiassa vankeustuomio kesti yhteensä kaksikymmentä vuotta. Isä määräsi kaikesta ja soitti viikottain ja arvosteli minua, jos olin tehnyt hänen mielestään jotain väärää.

Pääsin aikoinaan YTHS:n kautta psykoterapiaan, jossa minulta oli määrä kitkeä masennus ja tehdä minusta mallikansalainen. Masennus ei koskaan hävinnyt, koska terapeutti vaati loputonta suorittamista: tee sitä ja tee tätä. Mitään vertaistukea ei juurikaan ehdotettu, koska minun kuului viettää aikani terveiden (diagnoosittomien, normaalien) ihmisten parissa. Se oli turhauttavaa, sillä minulla ei ollut sosiaalisia taitoja, joiden avulla tutustua toisiin tai vaikka hankkia työpaikka.

Väittäisin, että masennukseen liittyy olennaisesti heikot sosiaaliset taidot (yksinäisyys) ja tunne siitä, ettei voi täysi-ikäisenäkään tehdä itsenäisiä valintoja vapaasti. Ja että joutuu kieltämään suuren osan omasta persoonastaan miellyttääkseen lähipiiriään.

-tapio

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Otan osaa. Kuulostaa siltä kuin olisit joutunut hukkaamaan merkittävän osan elämästäsi isäsi haaveiden vuoksi.

Aivan varmasti joillakin ihmisillä on sellaisia kokemuksia jotka tekevät elämästä hankalaa. Mutta ei siitäkään taida olla juuri näyttöä että esimerkiksi saikuista tai eläkkeistä olisi niiden hoidossa mitään apua.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan Vastaus kommenttiin #28

Saikku tai eläke ei ole hoitoa, vaan toimeentulo (eläke/sairauspäiväraha), koska ei ole työkykyinen.
Työkyvyttömän hoito on retuperällä. ns. toivo on menetetty, pärjätköön miten pärjää.

Käyttäjän ToivoRissanen kuva
Toivo Tapio Rissanen

"Tässä ei ole enää kyse vain ihmisten oikeuksista vaan yhteiskunnan mädännäisyydestä. "

Oikeastaan kyse on biologisen psykiatrian mädännäisyydestä, missä kaikesta ikävästä on tehty sairaus. Masennuslääkkeet keksittiin vahingossa, ja sitten Amerikan psykiatriyhdistys APA keksi lisätä sen tautiluokitukseensa joskus 1900-luvun lopulla. Sen jälkeen markkinakoneisto alkoi levittää sanomaa laajasta masennusepidemiasta. Lääketeollisuus huolehti ja huolehtii edelleenkin psykiatrien koulutuksesta. Erilaisten diagnoosien määrä on noussut sadassa vuodessa valtavasti, useilla sadoilla.

Mielestäni masennus ei ole todellinen sairaus siitä huolimatta, että sain teini-iässä vakava masennus -diagnoosin ja jouduin mielisairaalaan. Toimenpide näyttäytyy minulle jälkeen päin biologisen psykiatrian junttimaisuutena: se näkee ihmisen pelkkänä biokemiallisena koneena, joka ei ole sosiaalinen, vuorovaikuttava ja tunteva, spirituaalinenkin olento. Masennus on pikemminkin tunne-elämän ongelma. Toisaalta Aku Kopakkala sanoo kirjassaan masennuksen olevan "enemmän kuin sairaus."

Itse asiassa psykiatrisia sairauksia ei taida edes olla olemassa. Ei ole olemassa mitään lääketieteellistä testiä, jolla voitaisiin todeta masennus tai skitsofrenia, vaikka lääketeollisuuden kaikkialle tunkeva propaganda antaa toisin ymmärtää. Kaikki perustuu potilaan omaan kertomukseen ja ehkä jossain määrin käyttäytymisen havainnointiin. Antipsykiatri Thomas Szaszin mukaan käyttäytyminen ei voi olla sairaus samalla tavalla kuin diabetes ja sydäntauti ovat sairauksia.

-tapio

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan

Virkistävän erilaista pohdintaa :)

Yllä itse kirjoitin, että jospa mielenterveysongelmat ovatkin normaali reaktio vallitsevaan tilanteeseen.

Kuitenkin on hyvä, että ne käsitellään sairauksina jolloin stigma ja potilaan syyllistyminen minimoituu. Sitä sopii pohtia miksi näin sitten joutuu ajattelemaan. Miksi ihminen ei voi olla sellainen kuin on? Miksi meillä pitää olla nimi kaikelle ja lääke jokaiseen asiaan. Medikalisaatio on kuitenkin tosiasia.

Mutta jos mielen sairautta ei ajatella sairautena tuleeko silloin velvoitettua mieleltään sairas jaksamaan kuten terve. "Töihin vaan ja reipastu"

Mikä on terve? Onko sellaista olemassakaan?

Tunne-elämä liittyy todellakin aukottomasti mielen sairauksiin! Noissa omissa kommenteissa peräänkuulutin juuri sitä kokonaisuuden huomioimista. Perheen, läheisten ja jokaisen potilasta lähellä olevan ammattilaisen näkemys on jollakin tavalla huomiotava hoidossa (ja näissä Kelan ja työeläkeyhtiöiden päätöksissä. Onhan se aivan nurinkurista, että ihmistä, joka on kaikenlaisten osasten summa katsotaan paperin läpi tai parhaimmassa tapauksessa tavataan se kolme kertaa mahdollisesti(Pekan kommentti)ja ilman omaisia, jotka ovat usein ne parhaimmat asiantuntijat potilaan itsensä kera.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Joitain psykiatrisia sairauksia liitetään esimerkiksi kuvantamislöydöksiin, joskin aivot ovat sen verran plastiset että poikkeamat voivat vaihdella rankasti potilaasta toiseen. Ehkä nämä olisi syytä rajata suosiolla neurologian piiriin.

Se että ihmiselle annetaan hyväksyntä laitostua saikulle ei auta ketään. Toki esimerkiksi käypä hoito on ruvennut kehittymään siihen suuntaan - ihan fyysistenkin sairauksien osalta - että saikut pyritään pitämään niin lyhyinä kuin mahdollista. Mitä enemmän sairaudesta on mahdollista hyötyä taloudellisesti, sitä enemmän ihmiset kokevat sairastavansa. Kuntoutumisen osalta taas sairausloma vain heikentää ennustetta.

Se että masennus vastaa puolesta työkyvyttömyyseläkkeistä, kertoo siitä että aivan normaali ihmiselämä on muuttunut sairaudeksi. Elämä on rankkaa ja välillä kurjaa mutta mitäs sitten? Ei kukaan ole luvannutkaan että täällä saisi vain ruusuilla tanssia.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan Vastaus kommenttiin #32

Ei saikulla anneta "hyväksymistä laitostua" vaan saikulla ollaan sairaana. Eri asia on sitten miten sairasloman aikainen kuntoutus toimii ja mitä palveluita on tarjolla. Mitkä ne omat kyvyt ja sairaus on.

On julmaa pompottaa työkyvytöntä ihmistä kuten tuolla ap. tekstin jutussa tapahtuu. Sillä ei ole mitään tekemistä minkään muun kanssa kuin toimimattoman vakuutusyhtiöiden ja Kelan käsittelyprosessin kanssa. Niin ja rahan.

Elämä on kovaa,juu,mutta esim.masennus nyt ei vaan johdu pelkästä elämän kovuudesta. On julmaa puhua noin yksitotisesti asiasta. Ja millä periaatteella sekin mitattaisiin,joku kestää lapsen kuoleman ja menee töihin viikon päästä. Toinen ei. Kumpi on masentunut? Mikä on kovaa,mikä liian kovaa. Mikä pitää kestää ja mikä ei. Haiskahtaa heikot sortuu elontiellä ajattelulta.

Puolesta?Ei masennus vastaa 50% työkyvyttömyyseläkkeistä.

Mitkä ovat sinun kokemuksesi masennuksesta sairautena? Onko sinun mielestäsi masennus vain itsestä ja reipastumisesta kiinni. Näinhän ei ole ja piste. Jos noilla em. "paranee" kyseessä ei ole masennus. Ehkä silloin on kuitenkin kyseessä elämän "normaali" vastoinkäyminen. Paitsi että yksilöllisinä me emme koskaan reagoi samoin ( oikein?) samaan asiaan.

Mielenterveysongelmat ovat kasvava ongelma ja ne ovat sairauksia. Kemiallisia,tunne -elämän,elämän,kokemusten ja rikkinäisten ihmisten sairauksia. On hyväksyttävä myös se,että vaikka medikalisoidaan kaikenlaista on silti ilmiöitä ja sairauksia joita vasta nyt tunnistetaan. Ei tehdä lobotomiaa vaan kokeillaan vaikka lääkkeellä.

Sanotaan vielä vaikka näin,että jokainen kerta kun joku sanoo "ota itseäsi niskasta kiinni" joku mielenterveysongelmia sairastava tekee itsarin.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #33

Kelan kaikista työkyvyttömyyseläkkeistä (147.000) mielenterveyden häiriöistä johtuvia eläkkeitä on 86.000, eli noin 59%. Ylivoimaisesti suurimpana masennus.

Työeläkejärjestelmässä osuus on noin 40%.

Masennus on suuri puhallus ja ongelma vain kasvaa mitä enemmän ihmisiä paapotaan. Elämään kuuluu myös suru ja sen kanssa on vain elettävä. Tai ei ainakaan tarvitse vaatia muita elättämään.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan Vastaus kommenttiin #34

Nuo sun viimeisen kappaleen lauseet on yksi suuri tyhjä puhallus

Oletko omainen? Sairastanut? Alan ammattilainen?
Itse opiskellut asiaa netin syövereissä? Et aiemmin vastannut, kysyn uudestaan.

Tilastosi myös heittävät. Kela ei ole ainoa työkyvyttömyyseläkkeitä myöntävä instanssi.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #35

En näe yksilötason keskustelua mielekkäänä. Siinä häviää järki. Minulla on aiheesta ihan virallisiakin opintoja yliopistossa vaikkei nyt suoranaisesti tietenkään ole mitään erikoisalaani.

Kuten mainitsin, Työeläkejärjestelmässä osuus on noin 40% ja kelalla siis se 59%. Suunnilleen puolet kaikista työkyvyttömyyseläkkeistä.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan Vastaus kommenttiin #36

Mistä tuon tilastotiedon voi tarkistaa, voisitko linkata jonkin linkin?
Eli Työeläkehakemuksista 40%johtuu masennuksesta vai yleisesti mielenterveysongelmista? Kelalla 59% masennuksesta vai yleisesti mielenterveysongelmista. Näissä saa olla tarkkana.

Mielestäni asioista tulee keskustella nimenomaan yksilötasolla. Ei siinä järki häviä, vaan mahdollisesti ymmärtää enemmän toisen näkökulmaa.

Ajatusmaailmaasi nyt tulkiten vapaasti ja mahdollisesti väärin...olet sitä mieltä, että masennus ei ole masennusta/sairautta vaan surua, joka kuuluu elämään. Masennuspotilas on turhaan saikulla ja osittain siksi että saa parempaa toimeentuloa. Se kismittää sinua ja on yhteiskunnassamme epäkohta.
Joten jos haluat epäkohtaa korjata tulee sinun sitten joko lopettaa valittaminen tai tukea kanssakulkijaa jota tämä normaaliin elämään kuuluva suru kohtaa.

Yksilötasollahan se kai sitten se tukeminen tapahtuu. Mutta miten tuet? Potkimalla perseelle? Sanomalla jätä lääkkeet ja reipastu?

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Epäselvissä tapauksissa Kela lähettää työkykyarviointeja tekevän erikoislääkärin luo sekä potilaan, että paperit, ja arvio tehdään uudestaan. Teen niitä itse sivutyönäni. Vakuutusyhtiöistä en sano mitään, mutta KELA hylkää papereiden perusteella vain silloin, jos sairaus arvioidaan kerta kaikkiaan liian lieväksi tekemään työkyvyttömäksi.

Kokemuksesta voin todeta, jotta ei näin tehdä tarpeettomasti - lausunto on huono, ja diagnoosit pielessä liian usein.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan

Onko Kelalla tosiaan näin? Tosin tämä ei taida siis koskea niitä hylkyjä jotka ovat Kelan mielestä "selviä". Jos siis vain Kelan mielestä epäselvät käsitellään "uusiksi". Millä perusteilla Kela katsoo hakemuksen olevan epäselvä? Onko tähän saatavilla selkosuomella tietoa?

Miten tämä uudelleenarviointi vaikuttaa potilaan elämään? Jaksamiseen,tuloihin jne. Ei taida olla ihan pikaista toimintaa,eikä halpaakaan tämä uudelleenarviointi?

Tämä ei myöskään poistaa sitä HS uutisessa todettua asiaa että joka neljäs hakemus hylätään? Sitä miettii onko potilaita hoitavat lääkärit Suomessa todella niin huonoja,että antavat joka neljännelle virheellisen työkykyarvion?

Meneekö asia koskaan toisinpäin. Se se vasta olisikin kummallista. "Olette anoneet vuodeksi,ette ole työkykyinen koskaan.Mars eläkkeelle"

Sekä edelleen,yhtään kyseenalaistamatta Kelan ja vakuutusyhtiöiden lääkäreiden ammattitaitoa,en voi olla kummastelematta päätöksen tekoa potilasta tapaamatta. Varainkin kun kyseessä on työkyky ja isot asiat.

Siitä olen aivan samaa mieltä,että B-lausunnot ja ne diagnoositkin saattavat olla pielessä. Kuitenkin pitäisi potilasta naamatusten hoitavien tahojen,varsinkin mielenterveyteen liittyvissä sairauksissa,mielipide olla painavin. Myös siis muidenkin kuin B-lausunnon allekirjoittaneen lääkärin.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

--Miten tämä uudelleenarviointi vaikuttaa potilaan elämään? Jaksamiseen,tuloihin jne. Ei taida olla ihan pikaista toimintaa,eikä halpaakaan tämä uudelleenarviointi?

Kela lähettää minulle tutkimusmääräyksen yksityiseen lääkärikeskukseen. Prosessi kestää noin kuukauden, sisältäen ajanvarauksen, papereiden lukemisen, potilaan tapaamisen yleensä kolme kertaa, kahdenviikon sisällä, labortoriokokeet ja lausunnon laatimisen. Tarkkaa hintaa en tiedä. Prosessi on kilpailutettu, ja lääkäreinä käytetään hmm...sanotaan vaikka KELA:n luottolääkäreitä. Tarkistan myös lääkitykset ja ohjaan jatkohoitoon. Nähdäkseni erittäin kustannustehokkasta toimintaa.

--Meneekö asia koskaan toisinpäin. Se se vasta olisikin kummallista. "Olette anoneet vuodeksi,ette ole työkykyinen koskaan.Mars eläkkeelle"

Pari kolme kertaa urani aikana olen suositellut kuntoutusta, mihin Kela vastasi myöntämällä pysyvän eläkkeen. Ilmeisesti lausunto oli hyvä :-)

--B-lausunnot ja ne diagnoositkin saattavat olla pielessä

Kelaan tulee jatkuvasti sellaisia lausuntoja, ettei niiden perusteella voi tehdä mitään kunnollisia johtopäätöksiä...en nyt jaksa ruveta kirjoittamaan tähän esitystä siitä, millainen psykiatrin työkykyä koskevan B-lausunnon pitäisi olla, mutta kyllä ne aika itsestään selviä asioita ovat, siis koskien sitä, mitä lausunnossa pitää olla. Ei Kela huvikseen niitä hylkää.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan Vastaus kommenttiin #5

Tarkentaisitko mitä tarkoitat "Kelan luottolääkäreillä"?

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #7

Lääkäreitä, joiden lausuntoja KELA pitää arvossa. Meille KELA lähettää siis sekä potilaan, että paperit, jos hoitavan lääkärin lausuntoa ei katsota perustellusta syystä riittäväksi. Nähtyäni hylättyjä lausuntoja joudun toteamaan, jotta ei sitä turhan takia tehdä. KELA:llahan on täysin lain mukainen oikeus pyytää harkintansa mukaan toisen lääkärin lausunto, eikä tässä tapauksessa potilas siitä maksa mitään.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan Vastaus kommenttiin #8

Herää kysymys eikö Kela pidä kuin "omien" lääkäreidensä ammattitaitoa tarpeeksi hyvänä päättämään potilaan työkyvystä. Mihin tämä arvostus perustuu?
Minkä takia Kela pitää juuri valitsemaansa lääkäriä arvossa.
Miten Kelan "omaksi" lääkäriksi pääsee?

Yleensä/aina B-lausunto on kuitenkin erikoislääkärin antama. Ilmeisesti sinäkin olet jonkin alan erikoislääkäri. Kun kahden saman alan erikoislääkärin mielipide on eroava? Kumpi on oikeassa? Kelan arvostama? Miksi?

Harvemmin B-lausunto on oikeasti niin huono ettei siitä oleellista selviä.

Lisäksi vedän esille sen, että Kela edelleenkin hylkää joka neljännen hakemuksen, tapaamatta potilasta.

Kuten sanoit Kelan omille asiantuntijalääkäreille lähetetään sitten ne epäselvät jotka joko hylätään tai ei.

Potilaalle ilmaista ehkä, mutta veronmaksajalle ei taida olla. Potilaskin maksaa veroja. Kaikki maksaa.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #10

Itsehän juuri kritisoit sitä, jotta asia ratkaistaan potilasta näkemättää...KELA:han nimenomaan ei nykyään näin tee.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan Vastaus kommenttiin #13

Kela lähettää vain "epäselvät" tapaukset eteenpäin. Muissa tekee päätöksen,kielteisen tapaamatta potilasta.

Kela tekee siten myös kielteisiä päätöksiä tapaamatta potilasta.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #15

KELA ei hylkää hakemuksia ilman perusteita.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan Vastaus kommenttiin #17

En niin väitäkään,mutta mitä ne perusteet on ja ovatko ne ajanmukaisia,kohtuullisia ja oikeita.

Mielestäni ei nykytilanne ole millään muotoa kohtuullinen. Ei kielteisiä päätöksiä saa antaa papereiden perusteella,yhtäkään.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #10

--Harvemmin B-lausunto on oikeasti niin huono ettei siitä oleellista selviä.

Valitettavasti luen sellaisia jatkuvasti...

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan Vastaus kommenttiin #14

Kuulostaa ikävältä ja silloinhan tietysti potilaan etu toteutuu kun selvitetään asiaa lisää.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan

Hyvää keskustelua!

Kokonaiskuva useinkin? tämä: Ensin on odotettu hoitavan lääkärin lausunnon tekoa 1kk. Sitten odotetaan että se on edes perillä Kelassa ja muualla. Käsittelyaika tästä 1-3kk. Mahdollinen uudelleen selvittely päälle. Jos kyseessä hyvinkin huonovointinen potilas hänen kykynsä hakea tälle ajalle suositeltua peruspäivärahaa (joka sitten vähennetään mahdollisesti myönnetystä kuntoutustuesta/eläkkeestä) on hyvin heikko. Niin ja se edellinen tulo loppui jo 4kk sitten.

Tuo kuvaamasi prosessi kuulostaa tehokkaalta ja kattavalta. Kuinka paljon ollaan tässä uudelleen arvioinnissa potilasta aiemmin hoitaviin tahoihin yhteydessä? Olisiko siinä vielä kehitettävää?

Uskon ettei "huvikseen" hylkää. Varmasti on ne tietyt perusteet ja kyllä juuri siinä tilanteessa jossa se lausunto on puutteellinen tulisi tavata potilas. Valitettavasti todellisuus on se toisessa päässä että B-lausunnon kirjoittaja tapaa vaikkapa tämän mielenterveyspotilaan kerran ja 30min. Potilaita on tällä lääkärillä paljon/liikaa.

Jossakin päässä, tai molemmissa toimitaan niin että inhimillisyys tuntuu katoavan ja potilas kärsii seuraukset.

Tuntuu että löydän itse aivan liikaa kehitettävää ja puutteita tältä alueelta , vuodesta toiseen.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Itsetietoista puhetta, toki, mutta mielestäni osaan hommani, ja kun minä teen arvion, niin se on niin hyvä, kuin voi olla.

Yleensä ei kyse ole minkään moniammatillisen teamin arviosta julkisella sektorilla, vaan yksityispsykiatrin lausunnosta, joka yksinkertaisesti ei vastaa vaatimuksia. On ihan turha luulla, jotta KELA kiusaisi ihmisiä huvikseen.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan

En tarkoittanut, että puheesi on itsetietoista vaan ihan vilpittömästi jos prosessi on tuo, se on varmasti ihan tehokasta.

Edelleen kysyn olisiko kuitenkin tässä prosessissa jotakin kehitettävää. Potilaalla on aivan varmasti läheisiä ja hoitotahoja muitakin kuin se yksi B-lausunnon kirjoittanut lääkäri.

Moniammatillisia lausuntoja ei tosiaan ole, ei ole ilmeisesti julkisella sektorilla aikaa/resursseja sellaisia laatia.

Ihminen on kokonaisuus jne.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #11

Julkisella sektorilla laaditaan moniammatilliseen tutkimukseen perustuvia lausuntoja, yksityisellä vähemmän ( esim. psykologin tai toimintaterpeutin tutkimus jne.).

Käytännössä KELA ryhtyy toimenpiteisiin, jos yksityispsykiatrin lausunto ei täytä vaatimuksia.

KOkemukseni on se, jotta käytännössä tämä on aina perusteltua.

Läheinen ihminen on periaatteessa jäävi ottamaan kantaa taloudellista etua sisältävään asiaan.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan Vastaus kommenttiin #12

Aika paljon jätät vastaamatta kysymyksiin joita heitän ilmoille.

On asianmukaista ryhtyä toimenpiteisiin jos lausunto on huono. Toivottavasti potilaan etu mielessä koko ajan.

Läheinen on kenties juridisesti jäävi,mutta potilaan läheinen ja läheiset ovat kuntoutumisessa avainasemassa ja totta hemmetissä tuntevat potilaan tilan ja toimintakyvyn. Tämä on käyttämätön luonnonvara ja se on surullista.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #16

Kaikki lääkärit eivät tee työtään näisssä asioissa kunnolla. Valitettavasti. Onhan sellaisiakin tilanteita, jotta joudun ilmoittamaan potilaalle, jotta en usko KELA:n näillä perusteilla myöntävän päivärahaa, mutta sairaslomaa voidaan toki jatkaa, jos sitä haluat...

Pitäisikö kaikkien pyytäjien saada sairaslomaa?

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan Vastaus kommenttiin #18

Kaikkien työkyvyttömien tulee saada sairauspäivärahaa,määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä tai työkyvyttömyyseläkettä.

Se työkyvyn selvittäminen tulisi tehdä niin,että potilaan edun mukaisesti tavataan potilas aina jos kielteistä päätöstä ollaan tekemässä. Ideaalitapauksessa nämä päätökset työkyvystä tehtäisiin aina tavaten potilasta ja hänen läheisiään.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #19

KELA lähettää potilaita minun vastaanotolleni juuri tästä syystä. Mutta pitääkö kaikkien itseään työkyvyttömänä pitävien mielestäsi saada päivärahaa? Jos nyt puhutaan asioista oikeilla nimillä, niin lääkärit kirjoittavat sairaslomatodistuksia potilaan sitä vaatiessa, vaikkei perusteita olisikaan, nk. pienimmän riesan tie.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan Vastaus kommenttiin #22

Totta,mutta en itse puhu nyt siitä viikon flunssalomalaisesta vaan näistä ihmiskohtaloista kuten tuo HS jutussa haastateltu mies.

En halua uskoa että kenellekään lääkärille joka B-lausuntoa raapustaa ja haetaan näitä kuukausien ja vuosien sairaslomia, riittää pelkkä potilaan oma mielipide ja vaatimus, jos riittää on surkea ammattitaito.

Ilman muuta nämä "huijaustapaukset" on saatava pois. Heitä on kuitenkin mielestäni näissä pitkissä sairastumisissa aika murto-osa ja siten saattaa mennä lapsi pesuveden mukana

Eri asia on sitten se viikon flunssalomalainen. Jos marssii lääkäriin niin saa heti viikon loman kun jotain valittaa. Se on totta ja jonkinasteinen ongelma.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #23

Lääkäriliiton toiminnanjohtajan mielestä hoitavan lääkärin ei pitäisi määrätä lainkaan sairaslomia vaan keskittyä hoitoon.

http://www.laakariliitto.fi/uutiset/ajankohtaista/...

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #24

Hollannissa näin tehdään, mutta suomalaisilla resursseilla se ei ole mahdollista. Kuvaamani KELA:n systeemihän on askel tähän suuntaan.

Toimituksen poiminnat