Piia Collan Kirjoitan kun on asiaa

Erovanhemmuus

Kun eroat lapsen toisesta vanhemmasta, kannattaa muistaa, että lapsenne perhe hajoaa. Erotessa tulee pohtia heti alussa miten turvaa lapsen suhteen molempiin vanhempiinsa. Lapsihan ei tee eroa kenestäkään, vaan te.

Erovanhempien on hyvä tiedostaa, että he eivät todellisuudessa pääse koskaan eroon toisistaan, koska yhteinen vanhemmuus jatkuu eronkin jälkeen.  On hyvin haasteellista miettiä miten tätä yhteistä vanhemmuutta jatketaan. Kaikkien eroon liittyvien kiputilojen kanssa painiessa tämä tärkein, eli lapsi, unohtuu hyvin usein.

Erovanhemmat ovat pääsääntöisesti aika yksin. Kenties ystävät neuvovat, joskus väärin tai perheneuvolassa piipahdetaan parin käynnin verran. Lastenvalvojalle mentäessä pitäisi olla jo vanhempien alustava sopimus lapsen asioista tehtynä. Hyvin helposti eksytään oikeuteen asti, jossa on tarjolla sovittelua. Mikään ei kuitenkaan auta jos molemmat vanhemmat eivät tiedosta, että yhteinen vanhemmuus jatkuu eronkin jälkeen.  Vanhemmuus ja sinun aikuisuutesi häviää katkeruuden, neuvojen ja luulojen suohon. Riitelet omista oikeuksista unohtaen, että itse asiassa lapsella on oikeuksia. Sinulla on velvollisuus ylläpitää lapsen oikeuksia.

Lapsen edun nimissä on helppo eksyä tekemään vaikka mitä, myös lapselle haitallisia tekoja sekä pieniä, että suuria. Et informoi toista vanhempaa lapsen elämästä, unohdat mainita vanhempainillasta, etkä kannusta lasta soittamaan toiselle vanhemmalla kuulumisiaan hänen ollessa sinun luonasi. Mm. näistä pienistä asioista huolehtimalla teet yhteisen vanhemmuuden jatkamisesta helppoa. Lapsi tarvitsee apua ylläpitääkseen suhdettaan molempiin vanhempiin. Esimerkin ja kannustusta.

Voit todeta eksyneesi totaalisesti jos huomaat vaikkapa puhuvasi toisesta vanhemmasta usein negatiivisesti (ystäville, naapurille ja pahimmassa tapuksessa lapselle), et anna lapsen tavata toista vanhempaa tai pidät omaa mielipidettäsi aina oikeana. Tällä tavalla ohjataan erovanhemmuutta lopulta täydelliseen riitatilanteeseen, jossa lapsi luovii parhaansa mukaan ja kärsii suuresti.

Kompromisseja tullaan eron jälkeen tekemään, lukuisia, mikäli haluatte toimivaa yhteistyötä toteuttaa. Tämä on tosiasia, jos ette kykene kompromisseihin ei teillä ole oikeastaan mitään toivoa olla tarpeeksi hyviä erovanhempia. Erovanhemmuus on siten vaikeampaa kuin yhteinen aiempi elonne. Päädyitte eroon ja nyt sitten kysellään supertoimivan yhteistyön perään.  Hyvin haastava tilanne.

Itse erotessani riitelin puolisen vuotta. Se on kokemukseni ja näkemykseni mukaan kohtuullinen ja tavallaan luvallinen aika potea omia eroon liittyviä kiputilojaan. Tämän jälkeen on näistä asioista päästävä yli ja erovanhemmuutta tosissaan hoitaa. Itsestään se ei synny. Mikäli huomaat vuositolkulla riiteleväsi lapsen toisen vanhemman kanssa, pieleen menee.

Sinulla on myös suuri vastuu eritellä hyvät neuvot huonoista ja voi kuinka se onkin vaikeaa. Joku neuvoo, että elatusmaksun ”minimi” on se ja se ja toinen kertoo lapselle olevan haitallista seilata viikko/viikko. Tähän neuvojien viidakkoon on helppo hävittää se omassa selkäytimessä oleva tieto siitä millainen juuri teidän lapsenne on ja mikä systeemi hänelle on hyvä. Paras neuvo voisi olla se, että yhtäkään yleispätevää neuvoa ei ole! Paitsi seuraavat….

1. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa. Vanhemmalla on ehdoton velvollisuus ylläpitää kaikin mahdollisin keinoin lapsen suhdetta molempiin vanhempiinsa. Miten? Se on ihan sinusta kiinni ja vain mielikuvitus on rajana.

2. Käännä aina asiat toisinpäin, kuvittele itsesi lapsen/toisen vanhemman asemaan. Miltä ratkaisu silloin tuntuisi?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän JuhaJr kuva
Juha Järä

Tuo ylläoleva on sitä samaa itsestäänselvyyttä jonka suurin osa tajuaa. Ja eroauttajia ja kirjoittajia maamme pursuu joten on samalla on myös todettava että sitten on se prosentuaalisesti ehkä pieni - mutta määrällisesti iso henkilömäärä joka ei tajua, ei vaikka kuinka toivoisi - ja asia osuu lapsiin. Nämä ihmiset aiheuttavat huoltoriitoja joihin toinen, lapsen oikeutta puolustava on pakotettu.

Vieraannuttaminen on perheväkivaltaa ja Istanbulin sopimuksella on sen ratifioiden valtioiden sellainen toiminta kriminalisoitava.

Tarvitsemme kovia ja pehmeitä keinoja. Vuoroasumisen faktojen tietoon saattaminen (jota tuossa Sinkkosellekin välitän) ja niiden käyttöönotto ennaltaehkäisee lasten vieraannuttamista. Suosittelen vielä kerran lukemaan blogini.

Mutta kun pehmoset ja lutuset keinot ei pure ja tepsi niin tarvitaan lainsäädännön uusimista, myös jopa rikoslainkin ennaltaehkäisevää vaikutusta näihin vanhemmuuskysymyksiin ja lasten oikeuksien toteuttamiseen, siis myös vieraannuttamisen ennaltaehkäisemiseen.

Pia ja muut, lukekaapa tämä!

https://www.facebook.com/IsatLastenAsiallaRy/posts...

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan

Itse haluan pureutua tässä kirjoituksessa enemmän siihen suureen osaan erovanhempia jotka ovat "vain vähän" hukassa asioiden kanssa.

Heitä on todella paljon ja he eivät näy välttämättä tilastoissa. Ennenkuin tilanne tosiaan kärjistyy,vaikka huoltoriidaksi tai muuksi ääripääksi.

Käyttäjän PetriHirvimki kuva
Petri Hirvimäki

Kiitos Piia - erinomainen kirjoitus. Tässä kohtaa ei ole itsestäänselvyyksiä!

Tsemppiä!

Toimituksen poiminnat