*

Piia Collan Kirjoitan kun on asiaa

Pakollinen esiopetus ulkoistaa vanhempien kasvatustyötä entisestään.

Esiopetus tuli pakolliseksi, jolloin vanhempien valinnanvapaus väheni. Yhteiskunta antaa viestin, joka kertoo, että vanhemmat eivät välttämättä osaa kasvattaa lastaan tarpeeksi hyvin.  Varhaiskasvatuksen yksi perustehtävä on tukea vanhempien kasvatustyötä. Miten se toteutuu jos nyt otamme pakolla osan kasvatustyöstä heiltä pois. Ylikorostamalla varhaiskasvatusta ja esiopetusta ei saavuteta mitään hyvää aikaan. Esiopetus on osa varhaiskasvatusta ja toisinpäin.

On totta, että varhaiskasvatus ja esiopetus valmistaa lasta varsin tehokkaastikin koulutielle ja elämään yleensä. Se kuitenkin edellyttää sitä, että esiopetukseen liitetään vahvasti sosiaalisten taitojen opettelu. Itse asiassa tärkeintä esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen antia on juuri tämä. Sosiaalisia taitoja voi opetella myös kerhoissa, ystävien kanssa ja harrastuksissa. Ei esiopetuksen pakollisuus ole mikään autuaaksi tekevä ratkaisu. Lapsen päiväkotiin laitto ei myöskään ole mikään automaattinen tae siitä, että lapsi kasvaa oikeaan omaan suuntaansa.

Olen itse huolissani siitä, että kasvatustyötä ulkoistetaan liikaa. Samaan aikaan kun toitotetaan päivähoidon tarpeellisuutta, jotta lapsesta kasvaa pärjäävä, työ vie ihmisiltä aina vaan enemmän energiaa.  Useinhan on niin, että päivät täyttyvät hoidosta, työstä ja harrastuksista niin, että jäljelle jää se muutama tunti illalla. Se ei välttämättä riitä.

En nyt halua niputtaa kaikkea yhteen kasaan, mutta haluaisin haastaa ammattilaisia ja vanhempia pohtimaan onko se, tavallaan automaattinen ratkaisu välttämättä juuri teille paras. Päiväkotiinhan mennään hyvin yleisesti viimeistään 3-vuotiaana.  On se aika yleistä sekin, että siellä on jo juuri kävelemään oppineita. Tosiasia on se, että jo nyt, ilman esiopetuksen pakollisuutta lähes kaikki lapset ovat varhaiskasvatuksen piirissä. Jos eivät varsinaisesti täysipäiväisessä hoidossa, niin sitten kerhoissa, tai muissa vastaavissa toimintamuodoissa. Jatkossa sitten kaikki tulevat liukuhihnalta esiopetuksen piiriin ja koulu alkaakin yhtäkkiä vuotta aiemmin. Toiminnassa olevat Viskarit, 5-vuotiaiden kerhot, joissa valmistaudutaan esikouluun ovat seuraava tarkastelun kohde. Pikkuhiljaa suunta selkiää.

Lapsi tarvitsee ennen kaikkea aikaa. Kiireetöntä aikaa. Kannattaisi pohtia sen turvaamista. Aika on päivähoidossa kortilla eikä kukaan tai mikään korvaa rauhallista kasvun aikaa kotona. Päivähoito tulisi voida yhdistää joustavasti lapsen ja vanhempien tarpeeseen niin, että se mahdollistaa mahdollisimman paljon turvallista aikaa kasvaa kotona, vanhempien kanssa.  Jollekulle riittää se tunti kerhoa viikossa, toinen tarvitsee kokopäivähoitoa. Nyt vaan on sellainen tilanne, että todellista valinnanvapautta viedään koko ajan kauemmaksi vanhemmilta. Suunta ei ole oikea.

Kysymys kuuluukin, entä jos vanhempi ei halua lastansa esiopetuksen piiriin, vaan hänellä on kyky ja halu kasvattaa lasta koulutielle ja elämäänsä kotona? Entäpä mitä niille vanhemmille sanotaan joilla on selkeästi kyky ja halu, mutta ulkopuolinen paine pakottaa lapsen esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen piiriin.

Yksikään varhaiskasvatuksen ammattilainen ei korvaa vanhempia. Auttaa voidaan ja olla vaikka sitten se ainoa turvallinen aikuissuhde, korvaamaan ei kyetä koskaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän AnneSoimajrvi kuva
Anne Soimajärvi

Tärkeitä pohdintoja.

Työelämä, vanhempien velvoitteet ja haasteet vievät aikaa lapselta välillä kohtuuttoman paljon, suhteuttaen asiaa siihen, mitä lapsi tarvitsee. Läheisyyttä, rauhaa, aikaa. Nimenomaan omilta läheisiltä eniten.

Kirjoituksen otsake ja tekstin sisältö ovat mielestäni jonkin verran ristiriidassa keskenään. Varsinkin kun jo tänä päivänä suuri enemmistö vanhemmista valitsee lapselleen esiopetuksen, muistaakseni 98% lapsista osallistuu siihen.

Toinen seikka, jonka haluan nostaa esiin on, että varhaiskasvatuksen ammattilaiset ovat avainasemassa lapsen ja perheen kohtaajina, mutta he eivät päätä siitä, miten yhteiskunta tarjoaa palveluitaan tai velvoittaa.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan

Juuri tuo "kaikki jo valitsevat esiopetuksen" minua askarruttaa. Miksi se tehtiin pakolliseksi? Ulkopuolinen paine ja konsensus ohjaa suuresti valintoja. Valinta ei sitten ehkä olekaan juuri itselle sopiva.

Toinen seikka jonka nostat esille...totta, mutta kohtaamiseen kuuluu antaa vanhemmille näkökulmia ja keskustella, jotta he voivat päättää mitä palvelua käyttävät.

Toimituksen poiminnat