Piia Collan Kirjoitan kun on asiaa

Lapsista tehdään mitä halutaan

Kaksi uutista tämän päivän Hesarissa.  Päiväkodeissa puhutaan 80 eri kieltä ja Lapsi pahoinpideltiin, sekä haukuttiin neekeriksi ja raiskaajaksi

Juttelin 13-vuotiaan poikani kanssa erilaisuudesta. Häntä lainaten: ”Ei päiväkodissa lapset mieti ihonvärejä, joku vaan on erilainen ja se siitä. Sitten kun aikuiset/vanhemmat  vaikuttavat joko vahingossa tai ihan tietoisesti, koko homma menee pilalle.” Toisin sanoen me aikuiset pilaamme lapsemme. Teemme heistä ennakkoluuloisia ja erilaisuutta karsastavia.

Lapsi syntyy avoimena kirjana. Ilman ennakkoluuloja ja jokainen erilaisena. Heillä on mahdollisuus hyväksyä itsensä ja toisensa juuri sellaisina kuin ovat, kunnes joku onneton kassajonossa tokaisee jotain puolihuolimattomasti. Lapset imevät tietoa ja vaikutuksia kuin pesusienet vettä.

Se on pienestä kiinni. Katsotko vinosti tai heität tyhmän läpän. Kommentoitko ”aikuisten kesken” jotain puolirasistista ja oletat, että lapset eivät kuule. Lehtiin ja someen kirjoitellaan mitä sattuu ja mitä sylki suuhun tuo. Lapset lukevat niitäkin. Ihan pienestä pitäen.

Jokaisella on oikeus olla mitä mieltä haluaa, mutta lapsella on lisäksi oikeus muodostaa omat mielipiteensä vaikutuksista vapaana. Mietipä sitä ensi kerralla kun raapustat kommenttisi tai teet lööpin.

Sananvapauteen kuuluu saumattomasti vastuu.  Vastuu siitä, että seisoo sanojensa takana ja on valmis mielipiteitään avaamaan ja tarkentamaan jos joku ei ymmärrä. Jos sylkee mitä sattuu, eikä ole valmis keskustelemaan ja arvioimaan ajatuksiaan olisi parempi pitää suunsa kiinni.

Hyvänä ohjenuorana pidän sitä, että mitä en voi lapselleni puhua, sitä en kirjoita. Yritän pyrkiä siihen, että lapsellani on aito vapaus muodostaa omia mielipiteitään, pohtia vapaasti kaikkea maan ja taivaan välillä ja etsiä arvojaan.  Lapsi ei ole minun maailmankatsomukseni tai minun jatkeeni.

Haluan olla itse esimerkkinä ja asiallisena keskustelijana. Niin lapsen kanssa, kuin keskustelupalstoilla ja kirjoittajana.  Ainahan tämä ei näin mene. Kukapa meistä olisi täydellinen ja hyvä niin.  Voi myös tiedostaa tämän ja se helpottaa elämää. Tekee ehdottomuudesta pienempää ja särmistä loivempia.

Lapsilla on myös oikeus mielipidevapauteen ja sananvapauteen. Me vain sössimme ja pilaamme sen heiltä aivan liian helposti. Joskus puolittain vahingossa ja valitettavasti myös ihan tahallammekin.  Olisi aika tiedostaa tekojensa seurauksia ja sanojensa vaikutusta muuallakin kuin siinä oman navan keskellä ja oman pikku (aikuisten) piirinsä parissa. 

Kun kuitenkin tuomme aikuisten maailman liian aikaisin lastemme nenän eteen ja suorastaan hieromme sitä heidän naamaansa, olisi ainakin suotavaa ottaa tämä massiivinen vaikutuskykymme huomioon kun suollamme ehdottomina totuuksina pitämiämme mielipiteitämme.

Jokainen saattaa olla väärässä, muista se.

Sinunkin kirjoituksesi tai kommenttisi saattaa lukea tai kuulla joku, joka on vielä viaton ja puhdas pikku pesusieni.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Jouni Nordman

Mietitään miten vanhemmat voivat vaikuttaa sen että heidän lapselleen tulee vahva itse tunto, jos mietin itse mitä omilla lapsilla tulen välttelee ääni on näitä jotka pitävät lapsiaan muiden lapsia parempina, sillä itse katson jokaisen lapsen omaavan omat voimakkuuden, jonka laisia haluan omien lasteni ympärillä olevan mahdollisemman paljon.

Tämä tulee itse varsinkin koulussa ottamaan huomioi, sillä erikois kouluissa on liian yksipuolinen oppilas rakenne, sillä tulevaisuuden maailmassa on hyvä kun on omat vahvuudet, joita on maustettu mahdollisimman monipuolisesti.

Eli se kun on nähtävissä, että nämä huippukoulut saavat hyvin vielä yliopisto tasolle. Mutta itse työ elämään nämä kouluttavat vain keskimääräisiä osaajia, niin lopputulos miten lapselle paremmat mahdollisuudet on tehdä, on pysyä kaukana näistä huippu kouluista, sillä nämä mittarit joilla lapsia mitataan on suuniteltu keskiarvon nostamiseen, mutta ei huippujen etsimiseen.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan

Vahva itsetunto tekee ihmisestä erilaisuuden hyväksyjän.
Jos siihen yhtälöön todellakin vielä lisää sen, että löytää ne omat vahvuutensa, jotka niin yksilöllisiä ovat, ollaan jo hyvin pitkällä ihmisyydessä.

En ihan ymmärtänyt tuota erikoiskoulu asiaasi....itse koen, että esimerkiksi painotuksilla varustetut lukiot ovat todellakin hyviä paikkoja. Tiivistä yhteishenkeä ja positiivista ryhmäpainetta, yhteinen harrastuneisuus ja toiminta.

Enemmän niitä, jotta vahvuuksia löytyy ja myöskin monipuolisemmin painotuksia. Valinnaisia tunteja pitäisi lisätä ihan ala-asteelta lähtien. Eihän ne vahvuudet ilman etsintää ja kokeilua löydy.

Ulkoa opittavaa vähemmän (tuntuu lisääntyvän vuosi vuodelta) ja tiedon ja sen arviointitaitoja, median lukutaitoa ja ajattelua lisää.

Se mitä sinne lapsen mieleen kaadetaan täyttää sen joskus ääriään myöden ja muuta ei enää mahdu.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Sinä päivänä kun hän ensimmäisen kerran poistuu ovesta ulkomaailmaan olemaan ilman sinua, sinulla ei ole mitään valtaa. Siksi sukupolvien väliset erot ovat usein niin suuret. Ulkomaailma voittaa lopulta aina, eikä sinun uskomuksillasi, asenteillasi, toiveillasi tai kuvitelmillasi ole suurtakaan merkitystä.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan

On totta ja lohdullista. Tosin joskus käy niin että hajoaa ensin, löytää sitten.

Toimituksen poiminnat