Piia Collan Kirjoitan kun on asiaa

Vain kaksi kättä, mutta kahdeksan lasta

Varhaiskasvattajalla on koulutus, se ei kuitenkaan auta jos lapsia on liikaa. Mikäli työolosuhteet nyt muuttuvat tulee koulutustakin kehittää, liukuhihna-ajattelun suuntaan.  Sitä ei kukaan ammattilainen halua, eikä myöskään vanhempi. Olisiko nyt vihdoin se hetki jolloin n. seitsemään eri liittoon kuuluvat ja liittoon kuulumattomat,  työntekijät järjestäytyisivät yhteen rintamaan lapsen edun nimissä? Kahdeksan yli 3-vuotiasta lasta per aikuinen ei ole lapsen etu.

Lapsen etu on laadukas varhaiskasvatus ja se ei oikein toteudu nytkään. Haastan jokaisen liittymään ”Vain kaksi kättä” kampanjaan.  Myös sinut vanhempi, olet myös varhaiskasvattaja. Mielenilmaus on Helsingissä ja muilla paikkakunnilla 10.6 Vielä on mahdollisuus vaikuttaa. Muistakaa kuinka laajan huomion sai ”Tahdon” kampanja. 

Ilmeisesti olemme syyllistyneet työntekijöinä vetämään marttyyrin viitan yllemme ja emme ole antaneet rehellistä kuvaa työolosuhteista ja laadusta. Meitähän vähintään epäsuorasti kielletään kertomasta vanhemmille jos ryhmässä mennään ilman sairaslomasijaista. Voi olla että emme ole saaneet suunniteltua ulkoilua tai retkeä tehtyä, koska emme ole saaneet sijaista.  Tälläkin hetkellä todellisuudessa lapsia on enemmän kuin nykyinen suhdeluku (7/1),  sillä "tilapäinen suhdeluvun ylitys" on sallittua. Tilapäinen voi olla kolme sairaslomapäivää. Päivittäin suhdeluvut paukkuvat! Nyt riittää, monelle. Kysykää ja kertokaa. Lapsen etu vaatii sitä.

Tätä työtä tehdään sydämellä ja omalla persoonalla, siksi on vaikea myöntää jos työ ei suju. Pitäisi kuitenkin hyväksyä se, että suurinkaan sydän ja vahvinkaan ammattitaito ei auta jos lapsia on liikaa. Vai osaako joku ajaa kahta rekkaa kerrallaan? Osaatko tehdä raporttia kahdeksaan paikkaan samaan aikaan? Toivoisin, että kentälle nyt pyydetään tutustumaan mahdollisimman moni päättäjä ja toivon, että varhaiskasvattajina emme sorru antamaan kuvaa ”me pärjätään” koska kohta emme pärjää! Mieti, ketä syytetään jos lasten turvallisuus vaarantuu? Sinua vai suhdelukua?

Lapsella on oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja varhaiskasvattajilla on oikeus tehdä työnsä. Suuret ryhmäkoot, pätevien sijaisten puute, melu ja ahtaus eivät ole sitä. Suurten ryhmien aiheuttamat tartuntataudit ja sitä kautta vanhempien poissaolot töistä eivät ole säästöä. Väsynyt alaa vaihtava tai sairaslomalle jäävä varhaiskasvattaja ei ole säästöä.

Mahdollinen koulutuksen uudistaminen lyhyemmäksi on pelkästään järjetöntä. Haasteet vain lisääntyvät, koulutuksen tulisi seurata työelämän tarpeita. Nykyinenkään lähihoitajakoulutus ei ole ajan tasalla. Erityistä tukea tarvitsevat lapset ovat lisääntyneet, eikä avustajia tietenkään ole. Ilman asianmukaista koulutusta ei kukaan osaa työtänsä tehdä.  Lapsen etu on koulutettu henkilökunta.

Varhaiskasvattajat eivät edes protestoi nyt omaa palkkaustaan tai nykyistä työmääräänsä, joka on kohtuuton. Nyt on kyseessä se, että työmme on mahdoton tehdä ja lapsen turvallisuus ja oikeudet kärsivät suunnattomasti jos hallitusohjelmassa esitetty suhdeluku toteutetaan.

Jokainen lasten kanssa työskentelevä allekirjoittaa tämän.

Haluatko, että lapsesi kärsii päivähoidossa? Olisiko aika tehdä asialle jotakin! Me varhaiskasvattajat emme osaa ihmetekoja, emme ole kahdeksankätisiä ja me emme voi taata turvallista ja laadukasta varhaiskasvatusta jos tämä 8/1 suhdeluku toteutuu.

Meillä on vain kaksi kättä!

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Nina Sinervo

Välillä tuntuu, että päättäjiltä unohtuu, että lapsi kasvaa ja kehittyy vuorovaikutuksessa ympäristöönsä. Sen lisäksi että lapsi voi huonosti liian suurissa ryhmissä vaikuttaa tämä hänen koko tulevaan elämäänsä. Kaikki taidot toiminnan ohjaus, sosiaaliset, tunnetaidot, muut kognitiiviset taidot kehittyvät siinä ympäristössä missä hän elää. Nykyään jo tuntuu päiväkoteja kiertäessä että niissä on monelle lapselle liikaa ärsykkeitä ja lapsi luku on tässä suurin tekijä. Millaiset eväät me haluamme antaa tulevalle sukupolvelle?

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan

Kuka aikuinen haluaisi olla samoissa olosuhteissa parhaimmillaan 10-11h päivässä? Lapsen sietokyky on lisäksi alhaisempi kuin aikuisen, puhumattakaan kehityksestä johon kaikki vaikuttaa.

Nimenomaan keikkatyö on antanut myös minulle kokonaistilanteesta (pääkaupunkiseudulla) hyvän kuvan, siksi juuri olenkin jyrkästi tätä suhdeluku ehdotusta vastaan.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Sipilän hallinto- ja tulvaisuusmallin mukainen idea: hoidettavilta lapsilta sidotaan aina yksi vasen ja yksi oikea jalka vierustoverin kanssa yhteen. Alkaa hoitotädin kädet riittää ja tehokkuusluvut paranevat. Kun lasketaan kuluksi vain sitomisväline, on säästö valtava!

Jouni Nordman

Tossa kun istuin kaverin ja sen emännän kanssa kahvilla (ammatti, lastentarhanopettaja), niin puheeksi tuli juuri tämä asia, jossa onneksi voitiin käydä avointa keskustelua. Sillä kun kysyin kumpaa itseään pitää opettajana vai ohjaajana, niin hän katsoi minua pitkään, sillä tajusi näiden tarkoittavan kahta eriasiaa. Kun kysyin hänestä miten hän käyttää lasten kanssa hyväksi heidän lauma käyttäytymistä, jolloin he myös pystyvät itsenäisesti käsittelemään ongelmia. Tämän keskustelun lopussa hän kysyi miten tällaiseen ohjaajan asemaan päästään, johon hänelle vastasin lasten itse valitsevat ohjaajana, jolloin he myös antavat arvostuksen sille joka tuo ongelmat heidän tietoonsa, eli arvostavat kysymyksen esittäjä.

Eli vaikka teemme millaiset koulutussuunitelmat, mutta jos ei osata niitä luontevasti toteuttaa. Sillä turha pistää lapsia laita kritisoimaan, vaan mielummin heidän asioita käydä ongelma keskeisesti.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan

Yksi mieliaiheistani on ryhmädynamiikka ja ohjaamisen taito. Tulen pureutumaam tulevissa teksteissäni siihen.

Keikkatöitä tehdessä juuri tämä"maaginen" ote ryhmään on tärkein edellytys päivän sujumiselle/selviytymiselle.

Varhaiskasvatuksessa voisi olla yhtenä ohjenuorana kasvattajalle "tee itsesi tarpeettomaksi"

Käyttäjän PaulaVainikka kuva
Paula Vainikka

Minä ihmettelen tätä meteliä säästöistä. Vain 30v sitten yli 3 vuotiaiden ryhmäkoko oli liki 20, ja nämä nykyajan äidit ja isät ihan hyvin kasvoivat aikuisiksi.
Kun rahaa ei ole, pitää saavutettuja etuja poistaa, mutta eihän se miksikään kuolemaksi ole. Jos vertaa nykyaikaa 50-60 lukuun, niin kaikilla on todella hyvin asiat. 50-luvullakin ihmiset elivät, opiskelivat ja kasvattivat lapsensa. Samalla maksettiin sotakorvauksia ja syötiin kaurapuuroa ja läskisoosia.
Nyt on aika tehdä suuret muutokset kaikessa, eikä vähiten koulutuksessa.
Hallitusryhmän pöytäkirja kannattaa lukea ajatuksella. Siinä on visio siitä, mitä tulevaisuudessa tarvitaan.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan

Nykyään yli 3v lapsia saa olla 7/aikuinen. Eli 21 on nykyinen ryhmäkoko, josta lähdetään. Tosi sitä kasvattavat puolipäiväiset lapset ynnä suhdelukukikkailut. Ihan normaalia on että nyt ryhmässä on 25 lasta. Hallitusohjelman mukaan se olisi sitten 28 ja ne suhdeluvut paukkuu koko ajan, jo nyt.

Ilman muuta säästöjä tulee ja niihin sopeudutaan. Tässä on kuitenkin raja. Toivoisin vain että varhaiskasvatuksen ammattilaisia kuunnellaan!

Toimituksen poiminnat