Piia Collan Kirjoitan kun on asiaa

Lisää lapsia, ovista ja ikkunoista

Ymmärrän subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen kajoamisen. Puolipäivähoito voi riittää jos vanhempi on kotona. Kuitenkin on turvattava esimerkiksi lastensuojelullisena tukitoimenpiteenä tarvittava kokopäivähoito. Joskus lapsen etu on päivä päiväkodissa, vaikka vanhempi olisikin kotona. Ymmärrän päivähoitomaksuihin kajoamisen, sillä kaikki kallistuu. Enemmän tuloja, suurempi maksu. En ymmärrä kuinka on mahdollista, että ehdotetaan lapsimäärän lisäämistä suhteessa aikuisiin.

Työpäivämme on kuten muilla kahdeksan tuntia. Päiväkoti on kuitenkin auki enemmän kuin kahdeksan tuntia, lapsen hoitopäivä on usein enemmän kuin kahdeksan tuntia. Jo tämä tosiasia aiheuttaa sen, että aamusta ja iltapäivästä ei koskaan ole kaikki aikuiset paikalla.  Sen sijaan suuri osa lapsista on. Näin syntyy ”tilapäisiä” poikkeamia päivittäin, nehän ovat sallittuja.

Lisätkää yhtälöön pari äkillistä sairaslomaa, ei sijaisia. Paljon vaiettu julkinen salaisuus on se, että sijaisia ei saa palkata päivähoitoon mikäli ei ole aivan, aivan pakko. En tiedä millaisia ohjeistuksia ovat esimiehet päiväkodin johtajille antaneet, mutta näin se on. Tiesittekö? Tilapäiset poikkeamathan ovat sallittuja ja sitä paitsi se suhdeluku kertoo, että paperilla on asia ok. Tosin aikuinen ei jakaannu kahtia.  Käsipari ei voi toimia samaan aikaan kahdessa ryhmässä, kahdessa ruokailutilanteessa, lepohetkessä.

Hallitusohjelmassa ehdotettu rajanveto 3-vuotiaaseen lapseen kannattaa miettiä tarkemmin. Tämän ikäinen lapsi on aivan eri asia kuin 5-vuotias. Jälkimmäinen esimerkiksi pukee itse.  Jos jotakin muutoksia tehdään, se tulisi tehdä liukumalla. Jo nyt on ongelma se, että juuri sillä sekunnilla kun lapsi sen kolme täyttää, muuttuu hän paperilla vähemmän aikuista tarvitsevaksi. Jokainen tietää, että kehitys ei mene näin.

Kun näillä suhdeluvuilla ja täyttö sekä käyttöasteilla jo nyt kikkaillaan, onko se niin vaikeaa kikkailla vähän lisää? Jos vaikka 3-4 vuotiaita saisikin olla kuusi yhtä kasvatusvastuullista kohtaan ja niin eespäin.  Ehkä vanhempien ja ihmisten kannattaisi selvittää mitä nämä termit ihan oikeasti tarkoittavat? Suosittelen, se avaa silmiä.

Ongelma ei ole edes kasvavat ryhmäkoot, tai onhan se, mutta kyllä me jotenkin pärjäämme nytkin ja varmasti varhaiskasvatushenkilöstö joustaa ja säästää vaikka selkänahastaan, on sekin nähty. Joku on tuonut leluja ja toinen piirustuspaperia lapsille. Lakkoonkaan emme mene, vaikka syytä olisi. Ongelma on se, että aikuisia ei riitä enää.

Aikuisella saattaa olla vaikka kuinka suuri sydän ja halu tehdä työnsä hyvin. Silti häntä on vain yksi, kaksi kättä, yksi syli. Miten yksi aikuinen venyy silittämään kahdeksaa lasta nukkarissa?  Kuinka riittää yksi aikuinen pukemaan kahdeksaa lasta, joista viisi ei osaa pukea ja kolme osaa jotain?  Siinä voi käydä niin, että meillä on liukuhihna, jotta saadaan lapset ulos ja taas liukuhihnalla mennään, jotta saadaan kaikki ruokailemaan ja lepohetkelle. Liukuhihnalla maalataan ja sylitellään. Aikaa ei enää ole.

Jos jatkuvasti venytetään varhaiskasvatushenkilöstöä, se kostautuu. Missä ovat tilastot työväsymyksestä ja alanvaihtajista.  Katsokaa nyt niitä hymyileviä hoitajia tarkemmin ja miettikää heidän työolosuhteensa ja työn vaativuus uudelleen.

Ei se oikeasti ole helppoa työtä hoitaa sinun lastasi. Miten taata turvallisuus, kun lapsia vilistää taas enemmän, jo nyt välillä pelottaa. Kaikkein eniten pelottaa se, että varhaiskasvatushenkilöstö ei nosta tarpeeksi suurta meteliä ehdotuksesta ja se vaan runnotaan läpi. Voi olla, että vaihdan sitten alaa pysyvästi. En suostu tekemään töitäni jatkuvasti huonosti, sen takia, että lapsia on liikaa. En suostu kiirehtimään itkevän lapsen luota toisen luo, koska heitä on liikaa. En suostu!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän tarjalund kuva
Tarja Lund

Vähän ristiriitaiselta tuntuu tässä valossa myös päiväkotihoidon tarjoaminen tukitoimenpiteenä lastesuojelullisissa tilanteissa. Miten vallitsevassa tiukassa tilanteessa lapsi saa tarvitsemaansa tukea? Onko tätä edes arvioitu kunnolla? Vaan pidetäänkö jotenkin itsestään selvänä, päiväkotihoidon kirjattuihin tavoitteisiin viitaten?

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan

Onhan se kornia, että haasteelliset enemmän tukea tarvitsevat lapset lisääntyvät päivähoidossa koko ajan ja resursseja tukea heitä otetaan pois samaa tahtia.
En tiedä onko varsinaiseen arviointiin enää kenelläkään edes aikaa, ainakin koko ajan vähemmän. Eihän tässä kaikessa oikeasti mitään järkeä enää ole.

Niin paljon on varhaiskasvattajan yksilöllisestä osaamisesta ja ammattitaidosta kiinni. Tiimin yhteistyökyvystä ja sitoutumisesta. Laatu vaihtelee liikaa. Nyt vielä ammattioppilaitosten koulutuksesta ilmeisesti nipistetään, vaikka esimerkiksi varhaiskasvatukseen tarvittaisiin enemmän osaamista mitä nykyinen lähihoitaja koulutus antaa.

Ihmettelen päivä päivältä enemmän, että varhaiskasvatushenkilöstö ei järjestäydy ammattinimikkeestä tai ammattiliitosta huolimatta yhteen ja ilmoita, että nyt riitti.

Ritva Semi

Varhaiskasvatus on lasta varten

Suomi on pahasti juuttunut 1970-luvun päivähoitopolitiikkaan jolloin päiväkotiin mentiin joko vanhempien työssäkäynnin tai sosiaalisin perustein. Subjektiivinen päivähoito-oikeus päätettiin yli 3-vuotiaiden lasten osalta 1990-luvun alussa ja se onnistui laman keskellä koska laajat yli puoluerajojen ulottuvat naisverkostot vaativat sitä mm eduskunnassa. Tavoitteena oli jo tuolloin mm. lasten oikeus varhaiskasvatukseen, oppimiseen leikkiin ja kasvamiseen ikätovereiden kanssa. Tuolloin myös pelättiin että ilman subjektiivista päivähoito-oikeutta rajoitukset iskevät naisten asemaan.
Lukuisat kv-tutkimukset korostavat lapsen varhaiskasvatuksen merkitystä oppimiselle.
Miten suomalaiset lapset ovat muka niin erilaisia kuin muualla Euroopassa tai muissa pohjoismaissa etteivät he tarvitse oppimiselämyksiä toisten lasten kanssa ennen esikoulu tai peruskouluikää??
Muualla maailmassa vähintään yli 3-vuotiaat halutaan tavoitteellisen ja suunnitelmallisen varhaiskasvatuksen piiriin, meillä kotiin?? Samanaikaisesti suomalaisten lasten osallistuminen palveluihin on alhaista verrattuna muuhun maailmaan.
Piileekö tässä takana politiikka että pienten lasten äitien olisi hyvä pysytellä kotona??
On käsittämätöntä ettei esim kotihoidontukeen puututtu samalla kun päivähoitopalveluihin ?? Mikä on piiloagenda??

Varhaiskasvatus on lasta varten ja sen on oltava laadukasta monipuolista. Päivähoito on työelämän vaatimuksia varten. Varhaiskasvatus-ja päivähoitojärjestelmä on kehitettävä näiltä lähtökohdin. On myös ymmärrettävä ettei varhaiskasvatus ole mitä tahansa kerhotoimintaa tai puistoa tai muuta vastaava jossa henkilöstön kelpoisuuksia ja osaamistasoa ei ole määritelty. Laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttamiseen vaan tarvitaan koulutettuja ammattilaisia

Käyttäjän tarjalund kuva
Tarja Lund

Laadukas varhaiskasvatus on ymmärtääkseni mahdollista ja jopa optimaalista järjestää puolipäiväisenä selkeästi rajattuna, lapsen kehitystä tukevana ja täydentävänä palveluna. Tämänkaltainen tuki on, kuten mainitset, osoittautunut lapsen kehityksen kannalta hyvinkin tärkeäksi. Mutta miksi ihmeessä halutaan väen vänkään lapset päiväkoteihin koko päiviksi, jopa pienet taaperot joiden kohdalla pedagogisesti ohjatun toiminnan merkitys on vielä hyvin rajoittunut? Olisin todella kiitollinen jos auttaisit minua tämän ymmärtämään.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan

Henkilökohtainen kantani on se, että alle n. 3-vuotiaan on hyvin usein parempi kasvaa kotona. Jos se on käytännössä mahdollista (toimeentulo, äidin "pää" jne) En siis tällä tuomitse tai syyllistä ketään koska aina se ei ole järkevää eikä mahdollista. Tämä olisi kuitenkin hyvä ottaa keskusteluissa esille jotta saadaan paras mahdollinen ratkaisu juuri kyseiselle lapselle ja perheelle.

Mielestäni kuitenkaan lapsen joka ei kävele, paikka ei ole päiväkodissa, perhepäivähoidossa vaan kotona.

Lisäksi pedagogisia taitoja ylikorostetaan. Lapsuuden tärkein kehitystehtävä on sosiaalisten taitojen oppiminen.

Ritva Semi

Kukaan tuskin haluaa väkisin tunkea lapsia päiväkoteihin mutta harkinta ja päätös vanhemmille kuten nytkin. Vain pari prosenttia päiväkodeissa olevista lapsista on niitä joiden vanhemmat ovat syystä tai toisesta kotona eli vanhemmat osaavat nytkin päättää. Miksi päätös annetaan viranomaisille.?????
On vaan vahvaa näyttöä että lapsi oppii päiväkodin toiminnasta ja hyödyt vaikuttavat pitkälti peruskouluun. Lapsi iloitsee laulusta, leikistä,musiikista,tanssista, taiteesta ,teatterista,retkistä ,liikunnasta,draamasta tekemisestä toisten ikäistensä kanssa. Vanhemmille pitää olla oikeus saada lapsilleen laadukkaita palveluita. Nyt hallitusohjelmassa korostetaan ns kerhoja joista ei ole mitään ryhmäkokosäädöksiä tai henkilöstön kelpoisuuksia. Se on siis lähinnä parkkipaikkoja. Nyt ainakin vielä nykyisillä säädökseillä päiväkodieissa on ammattitaitoista henkilöstöä. Päiväkoti on mukava paikka lapselle. On myös muistettava että kaikilla perheillä ei ole mahdollisuus viedä lasta muskarieihin ja taidepajoihin ym eli nämä laatupalvelutkin saa päiväkodista. Olen sitä mieltä että jos maksuton 4-5 tunnin oikeus päiväkodin pedagogiseen varhaiskasvatukseen taataan kaikille yli 3-vuotiaille kuten muu maailma tekee. Niin sitten Kaikki olisi sitten päivähoitotarpeen mukaista toimintaa.
Tavoitteellinen musiikki taide ym ym ym...yhdessä ikätovereiden kanssa on osa sosiaalisten taitojen tärkeää oppimista...

Katri Leppälä

Mulla päättyi juuri työsuhde päiväkodissa, jossa oli viisi ryhmää. kaksi ryhmää 1-3 vuotiaille, samoin kaksi ryhmää 3-5 vuotiaille sekä esiopetusryhmä. Pienten ryhmissä taisi molemmissa olla alle 15 lasta ja kolme aikuista, esiopetusryhmässä oli kolme aikuista ja varmaan sen 21 lasta, mutta näissä kahdessa 3-5 vuotiaiden ryhmässä oli 29 lasta. Minun ryhmässäni oli 4 aikuista 29 lapsen kanssa, toisessa ryhmässä oli neljä vastuullista aikuista sekä ryhmäkohtainen avustaja. Molempien ryhmien kohdalla oli lakaistu ongelma "liian iso ryhmä" maton alle siten, että Efficassa nämä kaksi jumboryhmää oli jaettu kahteen ryhmään. Eli "paperilla" tilanne oli ok, 14 ja 15 lapsen ryhmät kahdella aikuisella. Kysyin työkaverilta asiasta ja tämä on kuulemma ihan yleinen tapa. Että isot ryhmät jaetaan efficassa kahteen pienempään, koska ei saisi olla niin isoja ryhmiä.

Toivotan kaikki asiasta päättävät tahot tervetulleeksi puolen vuoden työkokeiluun päiväkotiin!! Ehkä muuttuis äänet kelloissa kun tietäisivät mistä päättävät.
Helppohan heidän on päättää mitä tahtovat kun eivät sielä norsunluutorneissaan ole missään tekemisissä päätettävien asioiden kanssa.

Käyttäjän tarjalund kuva
Tarja Lund

Tässä varmaan yksi syy siihen että tilanne nyt tuntuu päiväkotien näkökulmasta kestämättömältä: Päiväkotien vaikeista työtilanteista ei olla riittävästi informoitu poliittisia päättäjiä ja mikä vielä hälyttävämpää, ei myöskään vanhempia. Jo usean vuoden aikana ollaan laskettu puolikkaita, käyttö ja täyttö prosentteja, löydetty erilaisia mahdollisuuksia paisutella ryhmiä, tehty poikkeuksista käytäntöjä jne. Stressi ja työuupumus on monessa päiväkodissa ollut arkipäivää. Ulospäin ollaan aina kuitenkin vakuutettu että päiväkotihoito on laadukasta eikä haasteista olla käyty minkäänlaista asiallista keskustelua. Jopa silloin kun Unicefin lasten oikeuksien komitea ilmaisi huolensa Suomen päiväkotihoidon laadusta, katsottiin toiseen suuntaan.
Toivottiin ehkä että uuden varhaiskasvatuslain avulla saataisiin tilanne hallintaan. Ei ehkä kuitenkaan riittävästi lähdetty ratkomaan ja määrittelemään päiväkotihoidon solmuja. Tässä pätee varmaankin Paasikiven viisaat sanat joita ollaan viime aikoina siteerattu " Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen."

Eli summa sumarum: Ehkä päättäjillä ei tosiaankaan ollut realistista kuvaa siitä miten kovilla päiväkodeissa ollaan, että päätös ryhmien paisuttamisesta samalla miehityksellä tuntuu monessa päiväkodissa melkein oljenkorrelta joka saa kamelin selän katkeamaan? Ja titenkin tässä herää kysymys miksi päiväkotihoidosta vastaavat tahot eivät ole epäkohdista poliittisille päättäjille rummuttaneet?

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan

Juuri näin. Epäkohdista ei "saa" puhua tai kun niistä puhuu joutuu itse herneen nenään vetäneiden mustalle listalle.

Nyt jos koskaan olisi tärkeää olla rehellinen siitä arjesta jossa varhaiskasvatustyötä tehdään, eikä pelätä mitä kukakin sanoo ja on mieltä.

Nimenomaan kuten kirjoitit. Tosiasioiden tunnustaminen on muutoksen edellytys. Tämä on yksi syistä miksi minä kirjoitan.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan

Aivan. Kentän ääni kuuluviin! Josko varhaiskasvattajat yhteistyössä nyt kerrankin älähtäisivät.

Lapsen etu vaatii sitä. Tätä ei voi jatkaa tähän suuntaan enää yhtään.

Toimituksen poiminnat