Piia Collan Kirjoitan kun on asiaa

Varhaiskasvatuksen ammattilaiset eivät saa avautua

Meidän perhe lehdessä oli juttu jossa päivähoidon henkilökunta kertoo avoimesti vanhempien vaatimuksista ja toiveista. Artikkeli on herättänyt jonkin verran keskustelua somessa, jonka sävy on lyhyesti sanottuna tämä. ”Ei saa avautua, vastakkainasettelua, palaute annettava suoraan, asiatonta ammattitaidotonta ja sensaatiohakuista.” Näin sanovat sekä vanhemmat, että ammattilaiset.  Minun mielestäni jutussa ei ole mitään shokeeraavaa  tai kummallista. Outoa on se jos artikkeli tulkitaan negatiivisesti.

Peräänkuulutan lukijan vastuuta ja avointa pohdiskelua puolin ja toisin. Myös julkisesti voi keskustella asioista, varsinkin kun se tehdään asiallisesti. Minä näen, että artikkelissa annettu ammattilaisten palaute ja harmituksen aiheet on tarkoitettu pohdittavaksi. Jutussa haetaan yhteistyötä ja ymmärrystä. Kai nyt jokainen aikuinen ymmärtää, että asioita ei voi yleistää. Koska tarkentavia kysymyksiä ei voi esittää, ei kannata heti ajatella pahinta. Lisäksi on todettava, että kyllä varhaiskasvatushenkilöstöllä on oikeus kertoa asioista, epäkohdista, myös harmituksistaan julkisesti. Mikä ihmeen hyssyttelykulttuuri meillä on menossa? Kuka pelkää ja mitä? Sillä että hyssytellään, aiheutetaan vastakkainasettelu. Täydellinen hiljaisuus peittää ongelmat, mikään ei muutu. Vaitiolovelvollisuus on asia erikseen.

Keskusteluissa usein tuomitaan ”avautuminen” . Samaan asenteeseen törmäsin itse  Mitä päiväkodeissa oikeasti tapahtuu jutun julkaisemisen jälkeen.  Mielestäni tuomitseminen ja puolustusreaktio syntyy silloin kun palaute otetaan henkilökohtaisesti. Onnistutaan vetämään herne nenään. Ehkä kritiikki osuu liian lähelle. Minäkin sain palautetta mm.  ”Nimesi on kyllä muistissa, turha tulla hakemaan töitä.”  ja "Nostat itsesi jalustalle." Mielestäni tällainen reagointi on huolestuttavaa ja se on asiatonta. Se myös kertoo jotain kommentoijan ammatti-identiteetistä ja ammattitaidosta.

Mitään ei saa yleistää. Kaikissa päiväkodeissa ei tapahdu jutussa kuvaamiani asioita. Yleistämisestä hokeminen ei kuitenkaan voi olla syy sille, että ylilyönneistä ei puhuta, että niistä ei saa kertoa. Asioihin ei saada muutosta, niitä ei tavallaan ole, koska jokainen lause aloitetaan ”ei voi yleistää”. Keskustelu ei etene mihinkään, mistään epäkohdasta ei saa puhua avoimesti. Hoidetaan hommat kuten ennenkin ja se ei toimi. Muutos varhaiskasvatuskulttuurissa on välttämätön ja se on suuri haaste vanhemmille ja ammattilaisille.

Varhaiskasvatustyön erityispiirre ja vaikeus on työn tekeminen oman persoonan kautta, aivan kuten vanhemmuudenkin. Näin ollen kaikki kritiikki ja palaute voidaan ottaa henkilökohtaisesti. Keskustelu on joskus tämän takia varsin hankalaa. Ammattilaiselta voi tietenkin odottaa enemmän. Siksi meitä on koulutettu, tosin herää kysymys onko koulutus ajan tasalla jos ammattilainenkin reagoi loukkaantumalla.

Aina voi parantaa, omaa suhtautumista, ammattitaitoa ja kohtaamisen taitoa. Ihminen ei ole koskaan valmis, siksi myöskään omalla persoonalla töitään tekevä ei ole koskaan täydellinen, valmis. Ei vanhempi, eikä ammattilainen. Se olisi jo aika myöntää ja aloittaa paljon puhuttu kasvatuskumppanuus avoimesti keskustelemalla kaikesta. Julkisesti ja naamatusten, sekä yksilö- ja yhteiskuntatasolla. Se on se muutos, joka tulisi tehdä.

Ihmissuhdetyössä on kyettävä jatkuvaan kehittymiseen ja arviointiin. Sitä ei voi tehdä ilman palautetta ja näitä ”avautumisia”. On täysin selvää, että jos johtotasolla reagoidaan kommentein jotka kerron yllä, tarvitaan nimenomaan julkista keskustelua ja paljon.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat