Piia Collan Kirjoitan kun on asiaa

Sokeri on varhaiskasvatuksen pienin ongelma

Suuria muutoksia, uusia tuulia. Ulkoistetaanko terveellinen ruokavalio kokonaan varhaiskasvatuksen vastuulle? Päiväkotien ruokalista Helsingissä on uusittu, sokeria vähennetään entisestään. Lue uutinen täältä Sinänsä ajatus on hyvä, mutta sokerien määrä on ollut jo ennen uudistustakin ravintosuosituksia alhaisempi.  Tässähän korjataan ehjää.

Haloo on noussut aiemmin mm. kiisseleistä ja pannukakusta. Voista on sodittu Espoossa. Sokeroidut jogurtit ovat ilmeisesti puhdasta myrkkyä lapsille. Kerran viikossa nautittuna jo aivan liikaa.  Miksi pannukakkupäivä koetaan niin pahana, se on kuitenkin vain kerran kuussa? En todellakaan voi käsittää tällaista pilkunviilaamista ja pannukakkupäivän demonisointia. Vai antaako tämä kaikki meille vanhemmille luvan syöttää päivän sokerit kotona?  Käsi sydämelle! Mistä on kyse?

Ehkä tässä ruokalistan uudistuksessa olisi pitänyt keskittyä mieluummin vaikka vain kasvisten ja hedelmien lisäämiseen, eikä sokerin hysteeriseen totaalikieltoon. Tämä jutussakin mainittu ”tuorepala” on ollut yleensä kurkun/porkkanan/kukkakaalin pala. Siis pala. Entä jos tarjottaisiin kaksi ja vaikka dipin kanssa. Kasviksia menisi enemmän, tosin dipistä saadaan seuraava sota aikaiseksi. Haiskahtaa terveysterrorismilta. Ehkä tulisi keskittyä varhaiskasvatuksen muihin haasteisiin samalla tehokkuudella? Ehkä helpoin ratkaisu olisi ollut yksinkertainen kielto synttäriherkkujen tarjoamisesta, sillä tämä kaivelee monia aikuisia. Synttäreitä on päiväkodissa usein ja kilpavarustelua herkkujen laadussa ja määrässä on havaittavissa.

Päivähoidossa ja varhaiskasvatuksessa haasteita riittää. Ne kaikki ovat mielestäni sokeria tärkeämpiä. Mitä kertoo  se, että sokeriin puututtiin tuloksellisesti, mutta henkilökunnan koulutukseen, työhyvinvointiin, ammattitaitoon. Lasten ja aikuisten suhdelukuihin, työolosuhteisiin ja vaikkapa maahanmuuttajalasten sopeuttamiseen ja tulkkipalveluihin ei vaan saada muutosta aikaan?

Onko kyseessä sen hyväksyminen, että muutoksia suurempiin linjoihin ja isompiin asioihin ei kyetä tekemään. On helpompi keskittyä kaikenmaailman tuherteluun ja nysväämiseen. Näin saadaan kokemus siitä, että ”on kehitetty, on tehty ja uudistettu”. Valheellista touhua.

Väitän edelleen, että varhaiskasvatus on kriisissä.  Sokeri on ongelmista pienin, mutta hyvä että asia ratkesi. Nyt kaikilla on turvallinen olo.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Lyötäiskö kunnon vero itse sokerille eikä sokerituotteille?

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan

Eikös niillä sokerisilla tuotteilla ole jo joku lisävero?

Pienemmälle verolle hedelmät,vihannekset ja juurekset. Erityisesti kotimaiset.

Ennaltaehkäisevä toimenpide ja kohdistuu pienituloisiinkin. Nimittäin "roskaruoka" on halpaa. Lihispaketti 1,- jne. Terveellinen ruoka on usein kalliimpaa.

Käyttäjän heke kuva
Heikki Paananen

Lasten (ja aikuisten) omituiseen liikalihavuuteen kannattaa etsiä syyllistä vaikka muovien palonestoaineista.

http://www.niehs.nih.gov/research/supported/sep/20...

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan

Itse olen sitä mieltä että kalorimäärä on se ratkaiseva tekijä ja liikunnan puute/vähäisyys. Muut asiat (lisäaineet,lääkitys,sairaudet jne) sitten pahentavat tai helpottavat lihomista/laihtumista, joskus varsin voimakkaastikin. Lisään,että lihavuudesta on tullut hyväksytty pilkankohde ja se pilkkaaminen on hävettävää ja perverssiä käytöstä.

Nyt jälleen,keskityttiin päivähoidossa epäolennaisiin asioihin, korjattiin ehjää, eikä ratkaistu yhtään mitään. Enkä minäkään yllä olevaa kommenttia enempää ala keskustelemaan lihavuudesta. Olen kirjoittanut kirjoituksen "Minun läskini,sinun paremmuutesi" Sieltä selviää lisää. Lihavuus ei ole nyt varsinaisena aiheena.

Vaan se, että päivähoitoon ja varhaiskasvatukseen ei kuulu keskustelu kiisselin jo valmiiksi alhaisesta sokerimäärästä kun muutakin asiaa olisi.

Käsiteltäisiin mieluummin vaikka varhaiskasvatuslain uudistusta. Vähän enemmän galluppia asiakkailta, lapsilta ja vanhemmilta. Henkilökunnaltakin.

Käyttäjän heke kuva
Heikki Paananen

Olen samaa mieltä.

Lämpödynamiikan ensimmäisen lain mukaan kaikki se energia, jonka suolisto ekstraktoi ruoasta, pitää mennä johonkin. Elimistöllä on erinäisiä vaihtoehtoja sen varalle: Varastoida, kuluttaa motoorisesti tai kuluttaa termisesti.

Jos motoorinen ja terminen energianhävikki otetaan yhtälöstä poin, jää jäljelle varastointi. Kylmänväristyksiä kammoava spede olohuoneen sohvalla makoillessaan varastoi kaiken ylijäämäenergian vyötärölleen. Mihin muualle se voisi mennä?

En silti poissulkisi kaikkia niitä ympäristötekijöitä, jotka ovat ehkä aiheuttaneet lihavuusbuumin. Palonestoaineet, keinotekoiset makeuttimet, jne, ovat jotakin, mitä ei ollut 100 vuotta sitten.

Toimituksen poiminnat