Piia Collan Kirjoitan kun on asiaa

Ajatteletko, oletko olemassa?

 

Palaaminen kaupunkiin ei ole mieluisaa. Mökillä kaikki on yksinkertaista ja hiljaista. Fyysistä työtä ja sen tuloksien  ihailua.  Paska ei lähde huussista viemäriä pitkin, itse se pitää lapata eteenpäin. Puut pilkkoa ja vesi kantaa. Ruoka ei sentään tule metsästä, mutta jo näiden pikkuasioiden itse tekeminen asettaa mielen toiseen asentoon. Minä pysähdyn ja muistan miten asioiden kuuluisi ihmisyydessä mennä. Se luo toivoa, mutta myös tuskaisen tietoisuuden siitä miten mahdotonta on muuttaa ihmistä. Sillä kaikki lähtee yksilöstä. Muutos lähtee aina sinusta.

Yksilö on ahne. Ajaa omaa etuaan. Viime kädessä näin tekevät kaikki. Pelastavat omat lapsensa ensin, ruokkivat itsensä ensin. Minä en uhraudu ja se on totuus.  Korkeintaan oman lapsensa eteen voi uhrautua ja joskus ei edes silloin. Äärioloissa se menee juuri näin. Etkä myöskään tiedä miten juuri sinä silloin toimit, pelottavaa? Älä hurskastele ja väitä muuta jos et ole äärioloissa ollut.

Näinä yksilöinä me sitten täällä hallitusneuvottelemme ja ratkomme kuka mitäkin saa.  Maailma on tuhoon tuomittu niin pitkään, kun yksilössä ei muutos etene. Mikä on sen vaikeampaa kuin muuttua itse. Katsoa siihen kuuluisaan peiliin. Mitä ajattelee Sipilä, mitä Soini ja Stubb? Miettivätkö he seuraavia eduskuntavaaleja sopiessaan hallitusohjelmasta? Tietenkin. He pohtivat kuka minkäkin ministerinsalkun saa ja pelaavat tavoitteilla ristinollaa. Minä annan tuossa periksi ja tuossa saan tahtoni läpi. Niinhän se menee.

Silläkin uhalla, että naiiviuteni ärsyttää….Kerroin twitterissä voivani luovuttaa 1%/kk lisää veroja valtiolle. Tuloistani, jotka ovat pienet. Haastan samaan jokaisen yksilön, tuloista riippumatta. Nämä tulot toivoisin valtion laittavan sinne minne yksilö ne laittaisi, jos ei olisi itsekäs ja ahne. Nepaliin tai vaikka Välimeren tilanteen ratkomiseksi, ehkä heille Suomessa jotka saavat vielä vähemmän kuin minä. Olen edelleen tähän valmis, mutta olen myös aivan varma, että poliittisen itsemurhan pelossa kukaan poliitikko ei tähän suostu. Ei hyvänen aika sentään, kukaan ei halua, että veroja maksetaan lisää! Minun elintasoni pitää turvata. Paskat me niistä Syyrian lapsista tai naapurinkaan lapsista, joilla ei tunnu olevan ehjiä vaatteita.

Joten toivoa ei ole. Palaan mökille ja yritän itse olla pieni ja suuri ihminen. Annan ehkä keräykseen rahaa, tai sitten en, koska itsekkyys yllätti minut samoin kuin kaikki muutkin.  Vaarini aina sanoi ”Hyvä antaa vähästään, paha ei paljostaankaan.” Kaikkea tätä minä pohdin ja silti tosipaikan tullessa, lippaan edessä, saattaa tapahtua kummia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Itse antaisin myös enemmän valtiolle tukipalveluihin ja laittaisin rahaa kiertoon mutta kun maksaa kilpailuttamansa vuokran, kilpailuttamansa sähkön, kilpailuttamansa puhelinliittymän, kilpailuttamansa ruokaostikset, kilpailuttamansa vakuutukset ja kilpailuttamansa tarvehankinnat sekä muut sivukulut, sitä huomaa ettei opiskelijalla paljoa jää rahaa yllättäviin elämäntilanteisiin ehkä mitään joustoa ole vaan elää terveyden ja olemassaolon rajamailla.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan

Näin varmasti opiskelijalla Suomessa onkin. Täällä köyhä on muualla rikas. Itse olisin muualla hyvin rikas, 14000 vuosituloineni. (etuuksina lapsilisä yhdestä,ei muita tulonsiirtoja/etuuksia) Se prosentti olisi minulta reilu 10,-kk pois.

Toimituksen poiminnat