*

Piia Collan Kirjoitan kun on asiaa

Malmin sairaalassa kohdellaan vainajia ja omaisia asiattomasti

Enoni kuoli Malmin sairaalassa pari viikkoa sitten, omien elämäntapojensa tuloksena. Seuraavana päivänä meillä oli mahdollisuus jättää hänelle hyvästit.  Jo kuoliniltana meille kerrottiin, että vainaja ei mahdu kylmiöön, enoni oli todella iso.  Puhelimessa olleet eri hoitajat tekivät asian hyvin selväksi meille. Kyseessä on ONGELMA ruumis! Heille hirvittävä vaiva ja epämiellyttävä asia hoitaa.

Malmilla kohtaavaan näkyyn en ollut varautunut. Vainajan kunnioituksesta ei ollut mitään tietoa. Olen minä vainajia nähnyt, en ole herkkä. Onneksi vainajan poika ei tullut paikalle, sillä tällaiseen suhtautumiseen en soisi kenenkään, kuolleen tai elävän törmäävän.

Odottelimme osastolla hoitajaa, meille kerrottiin, että vainaja on kappelissa. Kävelimme sinne ja matkalla hoitaja ihmetteli (taas), että kun ei mihinkään ruumis mahdu. Mietin että pitää varmaan ruumishuoneeksi sitten muuttua, jotta henkilökunta on tyytyväistä. Pitänee alkaa välittömästi häpeämään vainajan aiheuttamaa vaivaa ja olemusta. Tätä ONGELMA ruumista.

Kappelissa oli vainaja peitelty huolimattomasti.  Hapenpuutteesta siniseksi muuttunut käsi retkotti lakanan ulkopuolella maata kohti. Eritteet haisivat. Pyysin hoitajaa nostamaan lakanan naaman päältä. Vainajan naamalla valui suuret määrät verta ja räkää. Ilmeisesti vuorokauden aikana ei oltu koettu tarpeelliseksi siivota edes naamaa. Eikä myöskään hoksattu, että kahdella lakanalla saadaan asiallisesti koko ruumis peiteltyä. Kädenkin olisi voinut nostaa paareille, eikä antaa irvokkaasti retkottaa.

Hoitaja jatkoi toistuvasti päivittelyä ja ihmettelyään siitä, että ruumis kun ei mahdu mihinkään.  Lisäsi vielä välillä, että ei ole kaunis näky, ei ole ei. Tuntui siltä, että ruumis on sellainen, että maksua pitää periä ja sirkukseen viedä. On se niin kummallinen näky, iso ihminen. Alkaa kohta haista! Pitää siirtää ja mitään paikkaa ei löydy!  Hän hoki tärkeitä asioitaan toistuvasti vainajan vieressä  itkeville omaisille.

Lisäksi sairaalasta soitettiin lukuisia kertoja vainajan pojalle vielä saman päivän aikana ja tylysti vaadittiin, että ruumis pitää välittömästi siirtää, tämä ONGELMA on nyt heti hoidettava!  Mitään paikkaa ei sairaala löydä. Vainajan poika sai yhteyden hautaustoimistoon, joka löysi hetkessä paikan ruumiille. Hautaustoimisto hoiti asian sen enempää omaisia vaivaamatta.

Luulisi Helsingin kokoisessa kaupungissa olevan paikkoja jokaiselle vainajalle. Sitä luulisi, että sairaaloilla on samat tiedot kylmiöistä, kuin hautaustoimistoilla. Sitä luulisi, että olisi jotain hienotunteisuutta ja maalaisjärkeä. Että oltaisiin edes hiljaa vainajan vierellä, kun omaiset jättävät hyvästejä.

Jokaisella ihmisellä on eläessään ja kuollessaan oikeus kunnioitukseen. Ymmärrän vielä jotenkin puheet hajusta ja siitä, miten ei kylmiötä löydy. Tosin en silloin, kun asiaa vatvotaan vainajan vieressä. En ymmärrä sitä, että edes eritteitä ei voida naamalta pyyhkiä ja peitellä vainajaa kunnolla.

Hautajaiset ovat ensi viikolla. Isän, veljen, enon, ystävän ja sukulaisen. Hän oli sitä meille, riippumatta siitä millainen oli ja miten eli. Riippumatta siitä miten suurta ja kohtuutonta vaivaa hänen ruumiinsa ja kuolemansa Teille Malmin sairaalan henkilökunta, aiheutti. Haluaisitteko te samanlaisen kohtelun teidän läheisellenne?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

13Suosittele

13 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Erkko Korppaanmäki

Kuollut mikä kuollut, ei se kalmo siitä enää pahastu. Ja jos ei ruho minnekään mahdu, niin onhan se ongelma. Kolmanneksi, blogista ei selvinnyt kuin käsityksesi yhden vainajan kohtelusta vaikka otsikko on monikossa.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan

Otsikkoa voisi ehkä tarkentaa. Ei kalmo pahastu, omaiset pahastuvat ja eettiset ohjeet kalmon kohtelusta jäävät noudattamatta. Niitäkin on ja ovat aika tarkat.
Ruho, niinpä. Kenties olet sitä mieltä että jos kyseessä on ruho , ei haittaa ja asia voidaan hoitaa eri tavalla. Ehkä hoitajiakin vaivasi sama aatos ja eettiset ohjeet ruhon suuruuden edessä unohtui. Tottakai se on ongelma jos ei mahdu, se on itsestäänselvyys. Asiat voi silti hoitaa asiallisesti, siitähän tässä nimenomaan oli kyse. Asiattomuuksista.....

....Huomaathan, että otin tässä käyttämäsi termin "ruho" käyttöön itse, jolloin sen ilmiselvä pilkallinen vivahde jää varsin olemattomaksi. Joku toinen olisi saattanut termistä pahastua. Käytä jatkossa varoen

Käyttäjän VeijoPaasonen kuva
Veijo Paasonen

Luuletko että muiden vainajien kohdalla asian käsittely on toisenlaista? Mikäli on, niin sitten on suurempi asia ihmetellä miksi juuri tämän vainajan kohdalla asia oli niin toisin?

Oikeastaan tuosta näkee että sairaalan henkilökunta on stressaantunut ja se purkautuu kävijöihin. Epäilen että jo tuossa sairaalassa potilaana käyminen on epämielyttävää.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan

Ihan varmasti on toisenlaista ja syy tähän kohteluun on osittain iso kysymysmerkki.

Vaikka mikä olisi, ainakin osaisin pitää suuni kiinni omaisten hyvästellessä vainajaa ja osaisin pestä vainajan naaman. Peittelykin sujuisi.

Ei aina voi piiloutua sen taakse että on kiire/ei resursseja/jne.

Se ongelma on tässäkin tapauksessa yksilön sisällä ja sopimattomuudessa alalle tms.

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula Vastaus kommenttiin #4

Tapanahan on yleensä, että vainaja sairaalassa pestään ja puetaan kuolinpaita päälle.

Ainakin Kokkolan keskussairaalassa on vainajien kohtelu asiallista.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan Vastaus kommenttiin #5

Pari vuotta sitten kävimme hyvästelemässä Meilahden sairaalassa mummoni. Asiallisesti ja kunnioittaen hoitui siellä.

Sen ja tämän tapauksen ero onkin valovuosia.

Kari Savinen

Piia, osanotto enosi poismenon johdosta.

Omaisten kohtelu ei ilmeisesti täyttänyt mitään kriteerejä, mikä onkin erikoista.
Kuitenkin me kaikki haluaisimme, että vaikka ihminen on kuollut, häntä kohdeltaisiin kunnioittavasti, tapauksesta riippumatta.

Kokemuksesta tiedän, että omaiset ovat herkässä tilassa, kun he tulevat vainajaa katsomaan, ei siinä ole mitään sijaa provosoinnille.

Kaikesta huolimatta, koettakaa jaksaa ja kaikkea hyvää muistotilaisuuteen.

Käyttäjän vinettoa kuva
Juhani Penttinen

Nimenomaan näin. Ihminen on hyvin herkässä tilassa kun läheisen poismeno on tapahtunut. Kaikki mitä silloin sanotaan jää hyvin tarkkaan mieleen. Kaikkien jotka joutuvat kohtaamaan tälläisiä ihmisiä tulisi asia sisäistää ja pyrkiä korostettuun hienotunteisuuteen ja tahdikkuuteeen. Jos ei tiedä mitä sanoa niin on parempi olla vain läsnä hiljaa.

Toimituksen poiminnat