Piia Collan Kirjoitan kun on asiaa

Lapsi, älä tee sitä, äläkä tätä. Ole hajuton ja mauton. Ole kiltisti!

Luin jälleen loistavan esimerkin siitä, kuinka aikuiset nuorten ja lasten kanssa toimivat. Lähtökohtahan on tässä jälleen se, että aikuinen ei missään tapauksessa voi keskustella ja kohdata nuorempaansa. Aikuisen ei tarvitse kysyä, kertoa tai kuunnella. Ei, heti kielletään ja sillä selvä. Sitten ihmetellään, kun lapset eivät oikein halua totella. Tottelisitko sinä, jos joku sinua kuuntelematta ilmoittaisi, että nyt vaan tehdään näin? Lapset tulisivat ovellesi ja ilmoittaisivat, että leikkipuistossa eivät aikuiset saa enää keskustella keskenään, koska se häiritsee lapsia ja leikkiä?

Tässä esimerkissä on yksiselitteisesti vain toimittu ja kielletty palloilu. Juttua lainaten ”Myllykankaan tiedossa ei ole, että häiriintyneet asukkaat olisivat neuvotelleet jalkapalloa pelaavien lasten ja nuorten kanssa. Se on kielletty ja sillä sipuli."

Olisiko ensin kannattanut jutella palloilijoiden kanssa ja kertoa miksi ei pihalla voi pelata? Ei kieltokyltti siellä ja toinen täällä ole kovin kannustavaa ja rakentavaa toimintaa. En yhtään ihmettele, että sukupolvien välille muodostuu ymmärtämättömyyttä ja suunnaton kuilu. Ymmärrän miksi palloilu on tuolla kyseisellä pihalla kielletty jos seinän rappaus oikeasti menee siitä pilalle. Niin ymmärtäisivät lapsetkin. Lapsi ei lähtökohtaisesti ole tyhmä ja ymmärtämätön. Aikuinen on, jos ei kykene selvittämään asiaansa siten, että lapsi sen ymmärtää.

Aikuisuuteen kuuluu olla välillä ikävä, mutta tyranni ei pidä olla. Kaikkihan sen tietävät mitä siitä seuraa.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Matias Härkönen

Ei tämä koske vain lapsia. Tässä maassa ne, joilla on valtaa jotain kieltää, tekevät sen aina. On ihan sama, onko kyse pallon peluusta tai keppanasta. Ratkaisu on aina kieltolaki.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan

Nimenomaan, ihmiset eivät enää edes uskalla keskustella, tai kuunnella toisiaan. Pyöritetään vain omaa "oikeaa" mielipidettä oman navan ympärillä.

Tästä linkkaankin biisin, Tiisulta. Tuleva toivomme suomalaisen musiikin saralla. Sibelius lukion nuori, jolla on sanottavaa. (vedetty yhdellä otolla, livenä, siitä vähän huono laatu)

https://www.youtube.com/watch?v=iTYtW7hU1As

Käyttäjän tuomasheikkila kuva
Tuomas Heikkilä

Äitini puhui juuri kuinka heidän lapsuutensa lempi leikkipaikka oli naapurin saha ja sen vieressä oleva koski eikä kenellekkään koskaan sattunut mitään. Nykyään on hyvä jos vanhemmat päästävät lapsiaan edes parvekkeelle.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan

Aivan! Keinusäännöt eräästä päiväkodista.

1. Keinussa saa seisten ottaa vain alkuvauhdit.
2. Jos keinussa on kaksi keinujaa, tämä ei koske heitä. Molempien keinujien tulee olla istumassa koko keinumisen ajan
3. Keinuista ei missään nimessä saa hypätä
4. Keinuille on jono, joka sijaitsee 5 metrin turvaalueen reunalla, sille osoitetulla viivalla
5. Käsiä pidetään vain kumisella suojatulla pätkällä, kettinkien väliin voi jäädä sormi.
6. Alle neljävuotiailta on rengaskeinut kielletty
7. Keinutaan vain suoraan, vinovauhdit kielletty
8. Vaikka jonoa ei olisi, on keinumisen maximi aika 10 minuuttia
9. Kylmällä säällä ei keinuta (aikuinen määrittelee mikä on kylmä sää ja nostaa keinut ylös)
10. Sääntöjen rikkomisesta seuraa keinukieltoa 1-2 päivää

Ja tämä ei muuten ollut vitsi.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

Voivoi. Nuoruudessani yhtään tuollaista sääntöä ei ollut olemassakaan. Olen remunnut koko nuoruuteni vähänkin hulluissa asioissa ja vähän väliä loukannut, silti olen elossa ja en saanut rohkeissa leikeissä mitään traumoja.

Mitä jos pyritään purkamaan kaikenmaailman turhimmat pykälät ja byrokratiat pois niin elämästä voisi nauttia paremmin?

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi Vastaus kommenttiin #7

Tuntuu siltä, että näiden pykälien laatijoilla on taustallaan kuntasektorilta, yms. tulosvaatimus ja tuloksia syntyy kun pykätään turhuuksia ja jos et tee mitään, niin se ei ole tuloksellisuutta?

Tämä sama vaiva näkyi selvästi verohallinnossakin 90-luvulla kun luin Liisa Mariaporin kirjassa Verottaja Tappolinjalla.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan Vastaus kommenttiin #7

Kyllä se rymyäminen kuuluu lapsen oikeuksiin, tässä pohdintaani vähän siihen liittyen.

http://piiacollan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/190395-...

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

Juu, ja arvaapa miksi säännöt ovat tuollaiset?

Jos Jane-Petteri putoaa keinusta (kohta 1.), tuuppaa vahingossa toisen alas (kohta 2.), satuttaa itsensä hypätessään (kohta 3.), vaeltelee liikkeessä olevan keinun alle (kohta 4.), jättää sormensa ketjun väliin (kohta 5.), putoaa keinunrenkaasta (kohta 6.), törmää toiseen keinujaan (kohta 7.), alkaa voida pahoin (kohta 8.) tai vilustuu (kohta 9.), on päiväkoti sellaisen paskamyrskyn kohteena, ettei mitään määrää.

Jane-Petterin vanhemmat uikuttavat Iltalehtiä, Hesaria ja MOT:tä myöten, miten heidän lastensa turvallisuus on vakavasti laiminlyöty. Sen jälkeen asialle lähtee nippu kansalaisjärjestöjä ja muutama sopivasti julkisuutta tarvitseva poliitikko, jotka yhdessä vaativat pontevia toimia keinuturvallisuuden parantamiseksi. Päiväkodeista viedään varmuuden vuoksi keinut kokonaan pois, yleisen turvallisuuden virasto alkaa laatia koko kansaa koskevaa kypäräpakkoa, ja Pekka Puska haluaa viedä keskioluen Alkoon.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan Vastaus kommenttiin #11

Puhumme nyt ns. vaativista vanhemmista.

Päivähoitohan on asiakaspalvelua ja asiakas on aina oikeassa, huoh.

Vakavasti puhuen, järkeviä keinusääntöjä on suurimmassa osassa päiväkoteja ja vaativat vanhemmatkin ovat vähemmistössä. Mutta, mutta....heitä ja niitä on.

Josta jälleen aasinsilta siihen, kuinka asioista ei enää voi keskustella, koska MINÄ olen oikeassa!

Turvallisuutta ei pidä tietenkään laiminlyödä, mutta tosiasia on, että Jani-Petteri voi vaikka suorilta jaloiltaan kaatua ja lyödä päänsä.

Olen minäkin sydän syrjälläni, kun näen oman poikani puussa. Mutta missäs se motoriikka muuten kehittyisi? Itse tässä kohtaa noudatan periaatetta, sinne minne itse pääsee voi mennä. Toki olen siinä vieressä alkuun ottamassa koppia tarpeen mukaan. Samaa periaatetta noudatan töissä. Ehjänä on 20 vuotta lapset pysyneet, omat ja toisten.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Tuollaisia sääntölistoja syntyy päiväkodeissa siten, että lasten annetaan aikuisten avustuksella itse keksiä säännöt. Näin lapset pääsevät leikkimään poliitikoa ja pyrokraattia, kuulemma kivaa. Toi kymmenen kohdan lista näyttää kyllä lasten, ei aikuisten tekemältä.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan Vastaus kommenttiin #18

Niinhän se näyttää, vaan ei ole.

Joten tässä tapauksessa ovat aikuiset leikkineet byrokratiaa, poliitikkoa ja yksinvaltiasta.

Kokemusta on lasten kanssa sovituista säännöistä ja ne ovat kyllä lähes aina varsin toteutuskelpoisia ja maanläheisiä.

Esim. Keinut voisi sijoittaa paikkaan jossa ei koko ajan liiku pienempiä alle.

Janne Suuronen

Mistä tieto, ettei asiasta ensin olisi keskusteltu lasten kanssa ?

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan

Siellä se linkkaamassani jutussa lukee.

Toimituksen poiminnat