Piia Collan Kirjoitan kun on asiaa

Varhaiskasvatusta 24/7

Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Jari Sinkkonen puhui jälleen viisaita. Lapsi ei kuole tylsyyteen, eikä lapsen jatkuva virikkeellistäminen ole tarpeellista. Leikki on lapsen työtä ja Sinkkosta lainaten ”Lasten leikeissä ei pidäkään olla mitään järkeä. Lasten tehtävä on säntäillä metsässä räkä poskella ja tehdä asioita, joissa ei ole päätä eikä häntää.” Näin on ja monet sen ymmärtävätkin. Lapset kehittyvät ihmisiksi osittain ihan itsekseen, jos he saavat ennen kaikkea olla lapsia, järjettömiä, vauhdikkaita, omana itsenään kasvavia.

Lapsuus on lyhentynyt ja lyhentyy koko ajan. Tarjoamme lapsille aikuisten maailmaan kuuluvia virikkeitä ja toimintoja. Opetusta ja "kehittävää" toimintaa. Jos on tylsää, lisää, äkkiä, jotain harrastetta!

Lapset ovat kuitenkin ihan eri ihmislajinsa. Ihania otuksia, joiden voisi välillä antaa olla ihan rauhassa. Päiväkodeissa on viskarit ja eskarit. Lapsuus on lyhentynyt neljään vuoteen ja sen jälkeen viimeistään pitäisi osata kirjoittaa oma nimi. Kasvatusalan ammattilaisetkin osallistuvat tähän huumaan ja käsitykseen siitä mikä on Tärkeää. Eskarikirja merkitsee paljon, mutta miksi sitä ylipäänsä pitää olla. Se on ainoastaan mittari aikuiselle, kasvattajalle ja vanhemmalle siitä miten opetus on onnistunut. Kansio täynnä ihanan järjettömiä tuotoksia toimii aivan yhtä hyvin, kasvamisen portfoliona. Nostan hattua heille jotka eivät eskarikirjoja käytä. Nämä miniaapiset ovat yliarvostettuja. Monet lapset lannistavia, eivätkä ne salli lapsuuteen kuuluvaa järjettömyyttä. Sitä, että lumiukko väritetään pissankeltaiseksi, koska eilen lapsi näki koiran nostavan sen juuressa jalkaa.

Yleistäen sanon, että aikuiset, kasvattajat ja vanhemmat, tuuppaamme lapset täyteen osittain alle kouluikäiselle tarpeettomia taitoja. Silloin lapselle ei jää tilaa tärkeimpien taitojen opetteluun. Lapsuuden, alle kouluikäisen tärkein kehitystehtävä on opetella sosiaalisia taitoja, ryhmässä toimimista ja monenlaisia vuorovaikutukseen liittyviä taitoja. Sitä ei voi korostaa liikaa.

Sosiaalisten taitojen oppiminen ennaltaehkäisee kiusaamista, tulevia ihmissuhdeongelmia ja syrjäytymistä. Sosiaalisia taitoja ei korvaa lukemisen alkeiden oppiminen. Sopii miettiä, että viekö nyt jokin osa-alue tilaa siltä tärkeimmältä kehitystehtävältä. Painopiste pitäisi siirtää oikeaan kohtaan, se ei ole nyt oikeasti siellä. Suosittelen vanhempia, kasvatushenkilöstöä ja ihmissuhdetyössä olevia perehtymään Tony Dunderfeltin kehityskaaripsykologia kirjaan, jossa kehitystehtäviä kussakin ikäkaudessa tarkastellaan hyvinkin kattavasti.

Esiopetuksesta tulee pakollista. Virallisesti ja käytännössä koulu alkaa vuotta aiemmin. Vaikka kuinka puhutaan leikin kautta oppimisesta, se ei toteudu nyt, eikä varmaan tulevaisuudessakaan. Ainakaan siinä mittakaavassa kuin pitäisi. En vastusta esiopetusta, varsinkaan kun se toteutetaan toiminnan kautta. Ei eskarikirjan. Vastustan esiopetuksen pakollisuutta, joka nyt aiheuttaa ammattikasvattajissa pätemistä, kasvattajien keskinäistä kilpailua ja tulosvastuuta. Tulosvastuu ajattelu ei toimi lasten kanssa. Missä on varhaiskasvatus ja ajatus siitä mitä ihan oikeasti esiopetus ja varhaiskasvatus on? Kasvatusta tapahtuu koko ajan, 24/7. Lapsihan oppii alati kaikenlaista ja aina eniten leikkimisen kautta. Kohta on varmaan viskarikin pakollinen kaikille.

Miksi esiopetus erotetaan varhaiskasvatuksesta ja kasvatuksesta ihan ylipäätään?

Varhaiskasvatus pitäisi nähdä vuorovaikutuksellisena kasvatuksena, olemisena ja läsnäolona lapsen kanssa. Siitä ei voi eriyttää toimivasti mitään osa-aluetta tapahtuvaksi klo 9-13, tietyssä tilassa, tietyllä ammattitaidolla, tietyllä ainoalla oikealla tavalla. Varhaiskasvatukseen osallistuu jokainen aikuinen, joka päivän aikana, päivähoidossa, kotona, harrastuksessa, lapsen kanssa on.  Iltasatu, tylsyys, aamupiiri, aamupala, kotimatka, hiekkaleikit, vessakäynnit ja pukeminen ovat kaikki arvokkaita varhaiskasvatustilanteita. Puhumattakaan kiukutteluhetkistä, ne vasta ovatkin juuri ja nimenomaan varhaiskasvatusta. Hoitoa ja kasvatusta ei voi erottaa toisistaan, koska hoitoa, huolenpitoa ei voi tehdä hyvin, ellei varhaiskasvata. Metsässä ”järjettömänä” juokseminen ja A-kirjain hippa on varhaiskasvatustilanne siinä missä A-kirjaimen jäljentäminen eskarikirjaan.

Pakko kysyä, kumpi kuulostaa enemmän alle kouluikäiselle sopivalta tavalta opetella asioita?

Huomaathan myös, että A-kirjain hippaa ohjaa lastenhoitaja, lähihoitaja, sijainen, apulainen, äiti, isä, mummo ja vaikka kummitäti, ei ainoastaan yksi ammattiryhmä klo 9-13.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Jouni Nordman

Niin, taita olla ne jotka pääsevät yliopistoihin, niitä jolle tekstin kopioiminen on tärkeätä, jolloin se miten mielikuvitus toimi on vaikeata. Jolloin päättäjiksi valikoituu ne jotka eivät ymmärrä sitä mitä satujen kuuntelu tuo lapsille, jolloin heidän oma mielikuvitus pääsee kehittymään.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan

Miettiä voisi vastaako lto koulutus työtään. Varsinkin kun ammattiryhmä aika kovaan ääneen kertoo, ettei saa tehdä koulutustaan vastaavaa työtä.

Päivähoidossa on kriisi, jonka aiheuttaa niin kovin vanhanaikainen nokkimisjärjestys. Kaikkia ammattitaitoja tarvitaan. En ymmärrä miksi on niin vaikeaa toimia moniammatillisesti ja käyttää kaikkea tietotaitoa.

Ja tässä kohtaa tietenkin pitää ymmärtää, että poikkeuksia on.

Sadun lukeminen on myös kasvatuksellinen tilanne.

-keskittymiskyky
-mielikuvitus
-sadun valinnan taustalla oleva aihe, esim. kiusaaminen
-luottamussuhde
-keskustelu sadusta
-kielellinen kehitys
-yhteisöllisyys
-ja miljoona muuta asiaa joita juuri siinä hetkessä,varhaiskasvatuksessa, vuorovaikutuksessa tapahtuu

Toimituksen poiminnat