Piia Collan Kirjoitan kun on asiaa

Mikä meissä naisissa on muka niin ihanaa?

Kaikkien pitää nyt kehua naisia, on naistenpäivä, juhuu, jipii! Feminististä näkökulmaa, palkkatasa-arvoa, tasa-arvoa ihan yleisesti.  Hypetystä siitä, kuinka nainen on vaan niin ihana ja raskaan taakan kantaja. Multitalentti, joka mennä viipottaa joka paikassa ja samalla hoitaa kodin, itsensä, lapset ja työn.

Naisen tippaleipäajatuskulkua ei ymmärrä ilman syvällistä perehtymistä. Yleensä ei sittenkään. On varmasti kauhean turhauttavaa kuunnella tätä vierestä. Puolittaisia lauseita, sieltä täältä. ”Sit vois mennä….me voitais varata….siivota…kahville..kurahousut…..töissä oli…”  Olen itse aina vakaasti sitä mieltä, että mies ei ole kuunnellut, tosiasiassa tippaleipäaivot ovat taas toimineet liian suurella teholla ja vaikuttaneet ulosantiin negatiivisesti. 

Nainen yksi puunaa itseänsä ja ulkonäköään. Ripsienpidennykset tulevat jo suutelun tielle ja herrantähden jos säärissä on irtokarva. ”Siis, en kai mä voi tämän näköisenä lähteä mihinkään! Miten sä voit olla niin tyhmä, ettet tajua!” Mökötystä.  Nainen kaksi, ei puunaa enää yhtään mitään, kuulun heihin. Sääli miestä, mutta silti me puunaamattomat vaadimme, ” Siis nyt on homma niin, että jos et rakasta säärikarvojani ja rasvaista tukkaani, niin olet sovinisti. ” Mökötystä.

Lasten hoidosta nainen tietää kaiken, ihan turha tulla siihen viereen selittämään. Kyseenalaistamaan minun äitiyttäni. ”Mitä, enkö mä muka ole hyvä äiti!?” Jos mies ei osallistu ja yritä vieressä avuttomana pidellä vaippaa, ojentaa talkkia, Pilttiä ja harsoa. Olemme tyytymättömiä ja yksin äitiytemme kanssa, ah, niin yksin. Hiekkalaatikolla naureskelemme miehille, jotka eivät osaa mitään. Ihme pätemistä, edelleen vaadimme tasa-arvoa, mutta  mies kelpaa vain assistentiksi lapsen perushoidossa.

Naiseen on rakennettu tietynlainen vaikeus, joillain sitä on enemmän, joillain vähän vähemmän, mutta kaikilla se on. Tunnusta, jos uskallat. Tämä vaikeus on vaarallinen määriteltävä, koska se usein on koko naiseuden ydin.  Se, jota voi rakastaa ja vihata samaan aikaan. Itse näen se jonkinlaisena ikuisena lapsellisuutena, hyvällä tavalla. Se herättää suojeluvaistoa ja ärsytystä, samaan aikaan. Sille voi hyväntahtoisesti hymähdellä tai sitä ei voi ilman Kossua kestää. Omassa parisuhteessani se tuli taas eilen ilmi.

Olen nykyään aika leväperäinen töitteni ja hoidettavien asioiden suhteen, sotken lapsen lailla, en jaksa imuroida ja kerään ihmeellisiä pinkkoja, joissa on almanakkaa, verokorttia, laskuja ja tekemättömiä töitä, enkä jaksa stressata jos vessapaperi on loppu, ikkunat pesin kaksi vuotta sitten.  (Suhteen alussa, en kestänyt mitään tavaraa väärässä paikassa, tällaiset pinkat eivät tulleet kysymykseenkään, imuroin kerran viikossa ja ikkunat pestiin kaksi kertaa vuodessa. ) Mieheni on joutunut sopeutumaan tässäkin asiassa aika isoon muutokseen. 

Niin, se vaikeus.

Olen mieheni kainalossa, ”Hitto, kainaloita kutittaa.” Mies: ”Hä, onko sulla huonoa dödöä?”  Katson närkästyneenä (Mitä toi vihjaa, haisenko hielle?)

”Ei, kun en ole muistanut ostaa, vanha on loppu.” Mies naurahtaa ”Voi että sun kanssas, kun oot tommonen!”  Sehän naurahtelu ei minulle sovi. Lähden kainalosta ja palaan asiaan kolmen tunnin päästä.

 ”Mitä sä oikein tarkoitit sillä dödö kommentilla?! Enkö mä muka enää hoida kotia tarpeeksi?!  Kai mulla on oikeus tehdä omia juttuja, vai haluatko että palataan siihen, että mulla ei ole mitään omaa ja koti on aina siisti ja muistan aina kaiken?! Sitäkö sä tarkoitit?!”

Mies katsoo ja kysyy ”Siis, hä, mikä dödö kommentti? Siis mitä, eikun tarkoitin vaan sitä, että olet niin sulonen, kun unohdat tollaisia asioita.”

Minä sitten siihen tuhahtelen ja ajattelen, että minua ei arvosteta vaan taas tytötellään. Palaan asiaan seuraavana päivänä…ja näin homma etenee.

Olen 38-vuotias ja liittomme on 16 vuotta vanha. Ajatelkaapa sitä. Mikä meissä naisissa on muka niin ihanaa?

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Veijo Ylä-notko

Kaikki mitä yleistät naisiin, pätee myös miehiin.
Jarkko Laine kokosi "Ilkeiden ajatusten sanakirjan".
Muistan pari:
B.Russell "Mitä yhteistä on miehillä ja naisilla ? Kummatkaan ei luota naisiin."

Joku muu: "Nainen antaa anteeksi, vain olessaan väärässä."

Surullisen usein tuota jälkimmäistä täytyy selittää, molemmille sukupuolille.

Kotimainen muualta: "Mitä eroa on terroristilla ja pohjalaisakalla ? Jotkut väittävät, että terroristien kanssa voi joissain tilanteissa neuvototella."

Jaa minulla - pohjalainempa tietty.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan

Kaikki pätee kaikkeen, ainakin kun vähän soveltaa :)
Se lienee kaiken suola ja pippuri.

Mummoni opetti parhaimman: "Älä anna auringon laskea vihasi ylle"

Käyttäjän TimoTarus kuva
Timo Tarus

Mielestäni Suurlähettiläät kiteyttää nämä monisäikeiset kysymykset kappaleessa;

"Mitä kaikkee miehen tulee olla".

Mutta mitä kaikkee naisen tulee olla? Siinäpä kysymys!

Veijo Ylä-notko

Tuon aiemman kommenttini hengessä sen verran, että sittemmin eronnut kaveri kertoi avonsa pettäneen ja luetelleen miehen tekoja ja asenteita, jotka saivat hänet vieraaseen syliin.
Hädissään mies pyyteli anteeksi kaikkea perheen koossa pitämiseksi
Myöhemmin huomasi: " Voi vittu, siis mähän pyysin anteeksi sen huoraamista!"

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan

Tuossa pettämisasiassa olen onnekseni kokematon.

Monet perheterapeutit sanovat, että pettäminen johtuu molemmista. Tästähän voi olla montaa mieltä.

Henkilökohtainen kantani on se, että pettää ei saa, piste. Jos parisuhde on niin huonolla tolalla,ja sehän on tietenkin molempien/yhteinen ongelma... pitää joko mennä terapiaan tai erota, tai mennä terapiaan ja sitten erota. Ihan miten vaan, ratkaisuja on muitakin, kuin hypätä vieraaseen syliin.

Pettäminen kai tappaa viimeisenkin hellyyden ja luottamuksen suhteesta, mitä siitä voi sitten enää rakentaa? Onko se sitten niin, että pettäjä on osapuoli, joka ei uskalla lähteä? Sysää vastuun toiselle?

Sitten on tietenkin vielä tämä "tapahtui kännissä" ja krooninen pettäjä.

Rumaa se pettäminen on kuitenkin. Ensisijaisesti teot ovat aina tekijän vastuulla, onko lieventäviä asianhaaroja, se jääköön sitten setvittäväksi.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan

Sukupuolten eroilla on suorastaan hekumallista irroitella ja irvistellä.

Tärkeintä kuitenkin, ettei osu pilkka omaan nilkkaan, on itselleen nauraminen ja hyväntahtoisuus, rakkaus molempien sukupuolten omituisuuksiin.

Sitten kun ei enää voi irvailla omalle sukupuolelleen ja itselleen, ei parisuhde ehkä toimi...ken tietää. Ainakin huumorin se tappaa.

Veijo Ylä-notko

Piia hei, tärkeintä on että OSUU omasn nilkkaan.
Se tuottaa terapeuttisen peilin.
Olen 53 vuodessa törmännyt kolmeen naiseen, jotka ilmoittavat, kuin ei mitään inhoavansa naisia. Ei tarvinnut pyytää erittelyjä, niitä tuli pyytämättä.

Useammin kuitenkin törmään miehiin, jotka karsastavat raskaasti ns. "täydellisen ymnärtämättömyyden syvää rintaääntä."

Tyyppejä, joilla on valtiomiesmäinen habitus, älliä sen verran, ettei holhoojaa määrätä ja kanttia uskoa jumaluuteensa.
Juhantalo tulee luultavasti valituksi jälleen.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan Vastaus kommenttiin #7

Myönnetään, olet oikeassa, mutta nilkkaan osunut pilkka toimii peilinä vain jos on "hyvää" ja kun sen tajuaa "oikein" (johan olikin tarkasti määritelty)

Itse tykkään näistä terapeuttisista peilauksista aivan mahdottomasti!

Olen säästynyt monelta mielipahalta periaatteella, olen mieluummin yksin, kuin huonon ystävättären seurassa. Ystäväpiiri on pieni, mutta täynnä rehellisiä ja suoria naisia, kaikkine vikoineen, juuri täydellisiä. Täydellinen ihminen katselee itseään peilistä ja uskaltaa nauraa näkemälleen, oppii siinä sivussa vaikka mitä.

Maskuliinisuutta ylikorostavat möhkösielut, niin, mitä kovempaa ääntä pitää itsestään sen paremmin tuntuu "menestyvän"

Jos kaikki pienentäisivät egoaan, monet ongelmat ratkeaisivat. Itsestäänselvyyshän se on, mutta aina se pitää mainita. Jos joku möhkösielu tai sen naispuolinen vastine kuulisi.

Käyttäjän RaimoELaaksonen kuva
Raimo E. Laaksonen

Vastaus otsikon kysymykseen: Lompsa.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan

No niin, tämähän se aina vedetään esille

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Vedetäänkö se aina esille?

Käyttäjän RaimoELaaksonen kuva
Raimo E. Laaksonen

Tarkoitan tietenkin lompakkoa. Pulleaa ja ehtymätöntä. Ja aina esillä, kun tarvitaan.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Pienellä mielistelyllä mies saa sen mitä haluaa. Pääsääntöisesti naiset toki on paljon rasittavampi sukupuoli. Näin miehen näkövinkkelistä.

Käyttäjän MariRantanen1 kuva
Mari Rantanen

Hyvä ja hauska kirjoitus Piia, tunnistan monta samankaltaisuutta :) Lisäksi tuon vanhan viisauden "älä anna auringon laskea vihasi ylle", jonka äitini minulle opetti jo lapsena.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan

Kiitos Mari, joskus itseironia tekee niin hyvää. Voisiko sitä viedä politiikkaankin? ;)

Sinun kirjoituksesi, ja mielipiteesi, ovat myös hyviä, perusteltuja ja selkeitä. Tsemppiä vaalityöhön!

Toimituksen poiminnat