*

Piia Collan Kirjoitan kun on asiaa

Suppo peppuun ja menoksi

Kuka vie  lapsensa sairaana hoitoon? Vastauksesi lienee, en minä ainakaan/Kyllä se siellä pärjää, osaan arvioida oman lapseni jaksamisen/ Nyt ei voi olla pois töistä, kyllä yksi päivä menee/Ei lapsi edes ole kovin sairas, pikku flunssaa nyt on kaikilla.

Ymmärrykseni on täysin vanhempien puolella. Tajuan oikein hyvin sen paineen jonka alla työtä tehdään, miten sata lasissa töitä paahdetaan, jotta ne voi pitää. Paineita tulee joka paikasta. Minuakin aina hävetti olla pois töistä, päiväkodista, kun lapseni sairasti, usein. Kuitenkaan lapsen etu ei ole se, että hän sairastaa tai on puolikuntoinen päivähoitoyksikössä.

Lapsi sairastuttaa muut, henkilökunnan ja toiset lapset, syntyy negatiivinen sairastamisen kierre. Hoitopäivä on aina lapselle raskas. Parhaimmissakin yksiköissä, jossa kaikki tehdään niin hyvin kuin vaan voidaan, tunnit ovat ihan samat. Päivän pituus voi olla jopa 10 tuntia. Entäpä siinä yksikössä, jossa on hoitaja pois ja mennään vajaalla, puolikuntoisten lapsien kanssa? Sairastaminen, pienikin flunssa, kuormittaa lasta suunnattomasti. Tämä tietenkin mm. sen takia, että puolikuntoista ei ole mahdollista lepuuttaa hämärässä huoneessa, juottaen mehua ja lukien satua, vaan hän menee siinä toiminnassa missä terveetkin. Ei ehkä lähde jumppaan mukaan, mutta samassa metelissä ja hälinässä, ulkona ja sisällä. Hälinästäkin Yle juuri toissapäivänä uutisoi

"Päiväkotien melutasot nousevat helposti yli 70 desibeliin. Taustamelun yli huutaminen aiheuttaa päiväkodin työntekijöille stressiä ja myös fyysisiä oireita."

Lapsi istuu tässä hälinässä tuijottava katse silmissä ruokapöydässä, nenä valuu töhnää. Lämpöä ei taida olla, mutta lapsi valittaa päätänsä. Aikuinen näkee täysin selkeästi, että lapsi ei ole päivähoitokunnossa. Lapsi on lähinnä istuskellut maassa pihalla, eikä lähde mihinkään leikkiin mukaan. Kuume ei ole ainoa kriteeri näissä tilanteissa. Lähdet pitkän pohdinnan jälkeen soittamaan vanhemmille töihin. Emme me sinne töihin ilkeyttämme soita, ihan oikeasti. Koska vanhempi ei ole töissä päivähoidossa, hän ei osaa arvioida jaksaako lapsi hoitopäivän. Tämän arvioinnin tekee paremmin se, joka lasta kyseisessä ympäristössä on aina havainnoinnut. Siihen pitäisi luottaa, myös työnantajan.

Eräälle edistyneelle työpaikalle ja pomolle, riitti käsinkirjoitettu lappu päiväkodista, jossa kerroimme, että lapsi ei kykene olemaan hoidossa vaan tarvitsee sairaspäiviä kotona. Toiselle työpaikalle soitettuani, välitin viestin johtajalle, jossa kerroin työntekijänsä lapsen olevan sairas ja vanhemman pitää tulla välittömästi hakemaan (mahatauti). Ihmettelin, kun vanhempaa ei kuulunut ja lähdin tavoittelemaan vanhempaa uudelleen hänen omasta numerostaan. Ei ollut saanut lainkaan viestiäni, vaikka oli välissä ollut jo kokouksessa pomonsa kanssa.

Ylempi on edelleen yksittäistapaus, miksi? Alempi ei.

Näin ruohonjuuritasolta katsoessa, ovat vanhemmat välillä sellaisessa puristuksessa, että ehkä sitten pitäisi harkita ns. sairaanhoitopäiväkotien perustamista? Jos yhteiskunta haluaa, että lapset ovat sairaina päivähoidossa, pitää sitten toimia sen mukaan.

Joten, kun päiväkodissa löytyy suppo lapsen vaipasta, muistattehan, vanhemmat, päivähoidon työntekijät ja työnantajat, lapsen edun. Vanhempien ajoittain mahdottoman tilanteen ja ”kovat” arvot, jotka uhkaavat lapsen etua. Voitte tietysti kaikki toimia myös sen mukaan, että lapsen etu ei toteudu. Se taitaa olla vallitseva tilanne yhteiskunnassamme ja siihen painostetaan epäsuorasti monelta puolelta.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Joku idiootti on keksinyt että lapsen sairastuminen olisi jotenkin työnantajan vika ja hänet pitää pistää maksamaan. Tottakai sitä sairasta lasta pitää jäädä hoitamaan kotiin mutta on aivan käsittämätöntä että siitä ilosta ruinataan vielä työnantajalta palkkaa.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan

Niinpä, tässä tilanteessa kaikki ovat enemmän tai vähemmän osallisina ja omasta mielestään ainoina maksajina.
Sympatiat myös työnantajille, ymmärrän erittäin hyvin pointtisi!

Itse puhun ja kirjoitan nyt nimenomaan lapsen puolesta, joka ei omaa etuaan voi ajaa.

Tuntuu siltä, että tälle ongelmalle ei haluta etsiä ratkaisuja. Tämä on kuitenkin jo jonkinasteinen ongelma ja se ei ainakaan omaa napaa tuijottamalla parane. Urani aloitin 1995 ja tilanne koko ajan pahentunut.

Mitä ratkaisuksi?

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Minusta tässä olisi ainakin kaksi tapaa parantaa tilannetta: työttömiä on paljon joten miksi sieltä ei palkattaisi sopivaa porukkaa kunnalle hoitamaan lasta vaikka duunareiden kotiin silloin kun muksu on kipeä. Toinen olisi sitten se että siirretään hoitovapaan kustannukset kelalle.

Tiedän kyllä tilanteen varsin hyvin. Minulla on kolmevuotias muksu ja räkätauteja tietysti kiertää päivähoidossa. Aina vihlaisee yhtä paljon soittaa kollegoille että pitää jäädä lasta hoitamaan. Ainakin pyrimme vaimon kanssa vuorottelemaan hoidossa. Ja monesti se lapsi tulee vietyä päiväkotiin nokka vuotavanakin, kunhan ei ole kuumetta.

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan Vastaus kommenttiin #5

Toimisihan se palvelu kotiin, mutta sellainen palvelu on vain isommilla firmoilla...esim. Seure henkilöstöpalvelun kautta välitetään lastenhoitajia perheisiin, joissa lapsi sairastaa kotona. Taustalla usein suuryritys, jolla on varaa maksaa työntekijälleen tästä edusta.

Nyt päivähoitoyksiköitten kokoa paisutetaan ja on poikkeus jos yksikkö on kaksiryhmäinen (jolloin lapsia on n. 30) Näin maksimoidaan pöpöjen levittyminen.

Nenät vuotaa, se on ihan tosi, pienten ryhmissä joka toisella. Ei hyvä.

Ainakin ja vähintään tarvitaan yhtenäiset ohjeet tälle rumballe. Selkeät milloin saa tuoda ja milloin ei. Helpottaa henkilökuntaa ja vanhempia. Lasta ehkä ei.

Tietenkin sitten ohjeistuksen mukaisen toiminnan pitää olla mietittyä, eli jos ohjeistuksessa annetaan puolikuntoisten tulla, niin sitten toiminann pitää ottaa puolikuntoiset huomioon, eikä viedä esim. pihalle.

ulf fallenius

Lopeta lasten hoitotyö ja huomaat että uusi elämä alkaa.Mitenkään jaaritellematta mutta sivullisena kokemusta lastenhoitotyöstä yli 20 vuotta joka onneksi loppui .

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan

Kommenttisi on varmaan annettu ilman sarkasmia? Monet vaihtavat alaa, en ihmettele miksi. Itse ratkaisin tilanteen niin, että teen toistaiseksi korkeintaan keikkatöitä ja muita töitäni. Näin saan keskittyä olennaiseen, lapsen ( ja vanhempien) kohtaamiseen ja levätä välillä. Olen onnellisessa asemassa kun minulla on siihen mahdollisuus.

Toimituksen poiminnat