Piia Collan Kirjoitan kun on asiaa

Raflaavia otsikoita ja vaalikoneen laskiaispullia

Edellinen blogikirjoitus nostettiin, omasta vinkkauksestani, täällä Uuden Suomen verkkosivuilla uutisiin. En ollut kovin tyytyväinen jutun otsikointiin, joka oli iltalehtien malliin muotoiltu Raju ulostulo ihmisten käytöksestä, Kynttilän sytyttämisellä et saa anteeksiantoa No, suotakoon se, jos se imaisi lukijoita. En voi päättää tuosta. Kyseenalaistan kuitenkin tällaisen aavistuksen mauttoman otsikoinnin, aina, mediasta riippumatta.

Ehkä johtuen otsikosta ja osittain kommenteista, joita toimittaja oli blogistani tehnyt, pääsin sitten itsekin solvattavaksi eräälle keskustelupalstalle. Tällä palstalla ihmiset olivat lukeneet vain uutisen, eivät blogia. Väistämättä asia meni ihan ohi ja luettiin lause sieltä ja toinen täältä. Tärkeä asia hävisi älämölöön ja viihteeseen.

Vielä eilen oli täällä Uuden Suomen blogi poiminnoissa teksti,  jossa kerrottiin sisäpiirin tietoja käyttäen, hyvinkin mauttomasti "juoru" eräästä traagisesta tapahtumasta. Tuossa blogissa kirjoittaja antoi julkiseen tietoon itselleen välitetyn Wilma viestin. Kaiken lisäksi tieto oli vahvistamatonta. Sinänsä aihe, jota kirjoitus käsitteli, kiusaaminen, oli tärkeä ja itse kommenttiketju oli jo aika hyvää keskustelua. Itsekin osallistuin. Nyt teksti ja kommentit ovat ilmeisesti poistettu. Asia katosi, koska erehdyttiin viihteelliseen otsikointiin ja mauttomuuteen. Kiitos kuitenkin siitä, että se poistettiin. Se varmasti loukkasi ja monia. Huomasin myös ilokseni, että kommenttiketjussa vain yksi ihminen oli kokenut tarvetta jatkokommentoida tuota mautonta vetävää ”uutista” .Muissa kommenteissa keskusteltiin aika hyvin ihan oikeasta aiheesta, ei juorusta.

Vaalikoneissa kysellään laskiaspullista, hillolla vai mantelilla? Kumpi on fiksumpi, koira vai kissa? Kevennetäänkö tällä raskaampia aiheita, vai harhautetaanko ihmisiä. Huvittaahan tuo kaikkia, mutta silti siitä puhutaan, otetaan juuri nämä esille, kuten minäkin tässä teen. Hymyillen, mutta esille.

Viihde vetää, harhauttaa ja tekee ihmiset aivan toivottoman tyhmiksi, sitähän me kuitenkin haluamme, se nostaa vaalikoneen suosiota ja blogin jakoja.

Omaa blogiani työpäivästäni päiväkodissa on jaettu 11.000 kertaa, huikeaa. Täysin ymmärrettävää, pääsihän siinä tirkistelemään kamalia asioita ja viihdearvo oli ihan hyvä. Asia meni varmaan osalla ohi, osalla onneksi ei, kommentoinnista päätellen. Jatkokirjoitusta on jaettu 1.000, ei vetänyt, liian raskasta tekstiä ihmissuhdetyöstä.

Vastuu siitä, mitä lukee, miten lukee ja miten sen tulkitsee, on lukijalla.

Vastuu siitä mitä, miten, miksi ja koska kirjoittaa, on kirjoittajalla.

Molemmat voivat ottaa asioista, kommenteista, mielipiteistä selvää, jos ei ihan ymmärrä. Molemmat voivat jatkaa keskustelua ja viedä sitä eteenpäin. Myös media.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat