Piia Collan Kirjoitan kun on asiaa

Nuoret ovat tyhmiä, ärsyttäviä ja vaikeita?

Nuoruus ei tee ihmisestä tyhmempää, nuoruus tekee ihmisestä viisaamman.  Vanheneminen sen sijaan tekee hiljalleen aikuisesta jämähtäneen ja kaavoihin kangistuneen. Kasvaminen tyhmentää, siksi pelkäämme nuoria. Meillä ei oikein ole yhteyttä heihin ja yhteistä kommunikaatiota on hankala harrastaa. Jokainen teinin vanhempi tietää tämän ja sama kommunikaation ja kuuntelemisen vaikeus vallitsee kaikkialla, aina yhteiskunnalliselle tasolle asti.

Ei se, että nuoret puuhaavat omiaan ja puhuvat, elävät, ovat olemassa omalla tyylillään ja tavallaan tee heistä yhtään sen vähempiarvoisia kuin meistä aikuisista. Luulisi, että aikuisella olisi taitoa kuunnella ja jotenkin suodattaa se tietty osa puheesta pois. Ne haistattelut, haasteet ja syljeskelyt. Kyllä ne pienet urpoilut pitää heille suoda, he ovat nuoria ja heidän kuuluukin olla välillä vaikeita ja hankalia. Jos osaisimme ottaa heidät vastaan oikein, huomaisimme, että se ”vaikea” käytös on tarkoitettu ravistelemaan meitä, haastamaan aikuisuuttamme ja se tekee jokaiselle pelkästään hyvää, pikku ravistelu. 

Aikuisuus ei tee ketään autuaaksi, meidän pitäisi olla himpun verran nöyrempiä tässä kaikentietävyydessämme. Tietenkään ei aina jaksa, se on selvä, eikä aina tarvitsekaan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että suurin osa nuorista pystyy keskustelemaan kanssamme loputtoman kärsivällisesti, selittäen asiansa, vääntäen sen rautalangasta ihmiselle, joka ei tiedä mistään mitään ja se jos joku osoittaa kykyjä, kypsyyttä ja viisautta. Ajoittain itse mietin, että kumpi meistä on aikuinen kun huudan pää punaisena ja määrään mikä on se ainoa oikea tapa nyt hoitaa asiansa ja elämänsä. Aikuisuuden taakse on niin ihana piiloutua ja sieltä jaella viisauksia ainoina oikeina totuuksina.

Minulla on ollut ilo ja kunnia olla mm. valvomassa lukion ekaluokkalaisten risteilyä, nyt olen lähdössä valvomaan kakkosten risteilyä.  Olenhan minä aina osannut/yrittänyt kuunnella ja arvostaa nuoria, mutta miten vakuuttaisin teille tosi aikuisille tämän taidon tärkeyden ja säilyttäisin sen vielä kaiken lisäksi itse loppuikäni. Myös silloin kun heidän pukeutumisensa ärsyttää silmääni ja en saa edes puheesta selvää, sitten kun haluan vain kuunnella merisäätä ja olla rauhassa. Eniten minua pelottaa vanheneminen ja vanhenemisessa joustamattomuus, härkäpäisyys ja huumorintajun puute, että ei lennä läppä, enkä naura itselleni ja virheilleni.

Molemminpuolinen arvostus näkyy siinä, että otetaan toinen osapuoli vastaan ihmisenä, omine vajavaisuuksineen ja vahvuuksineen, ei lapsena, nuorena, vanhuksena. Kun kysyy, kuuntelee ja pienentää omaa egoaan, on kommunikaatio avointa ja tuloksellista. Syntyy yhteisiä pelisääntöjä, jotka hyödyttävät kaikkia. Tapasimme edellisen ja tapaan tämän seuraavan risteilyn porukan etukäteen. Tässä tapaamisessa kerron mitä minä heiltä toivon ja mitä minä heille tarjoan. Annan jossain periksi, jotta sitten tärkeämmässä asiassa ollaan yhtä mieltä. Tehdään kompromisseja ja annan tilaa nuoruudelle. Eivät he ole pelkästään kovaäänisiä ja ärsyttäviä. Nuoret osaavat olla reiluja, vastuuntuntoisia ja aktiivisia yhteiskunnan jäseniä, mutta se vaatii tilaa ja aikaa, jota emme heille anna. Nuorisotaloja suljetaan, lukion opetusta karsitaan ja skeittipuistoja laitetaan pakettiin, annetaan keppiä, jos nuori on hukassa ja unohdetaan, että ihminen, myös nuori, on paras oman elämänsä asiantuntija.

Nuoret ovat meidän kunnioituksemme ansainneet, me emme ehkä ole, vaikka sitä aina suureen ääneen vaadimme. Kunnioittaisitko sinä ihmistä, joka ei ota sinua vakavasti. Joka hymyilee selkäsi takana vaatteillesi, musiikkimaullesi, kulttuurillesi.  Hiukan ylenkatsoo ja on huvittunut innostasi ja palavasta intohimostasi johonkin.  Haluaisitko sinä pyytää mokatessasi tällaiselta ihmiseltä apua.

Voin täydestä sydämestäni todeta, että olen tavannut nuorissa parempia ihmisiä, kuin minä itse. Katselen ihmeissäni ja ehkä kateellisenakin.  Minulla on aitiopaikka, koska pyrin olemaan heidän kanssaan tekemisissä. On minulla oma lehmäkin ojassa, koska tiedän, että itse pysyn nuorempana, jos pysyn heidän vaikutuspiirissään. En halua kasvaa jakkupukuaikuiseksi, korottaa itseäni jalustalle, kiillottaa kuvaani ja olla aina oikeassa. Se on todella ärsyttävää!

Kysykää rohkeasti tietä siltä syljeskelevältä nuorisoporukalta, he ehkä ohjaavat sinut kädestä pitäen oikeaan paikkaan, niin minullekin kävi.  Unohtakaa ne ylempää määrätyt tukitoimet ja paketit ja kysykää asianosaisilta mitä he haluavat. Haastakaa nuoret vaikuttamaan oikealla tavalla, ei ylempää vaan heidän tasollaan, heidän maailmassaan.  Se ei ole laskeutumista heidän tasolleen vaan etuoikeus kohota nuoren vaikutuspiiriin. Nyt olisi vielä aikaa, kohta meitä aikuisia ei päästetä mukaan ollenkaan, koska aikuisuus on tehnyt meistä niin tyhmiä, ettei meitä jaksa kukaan. Pölisemme vain Eduskuntavaaleista ja tappelemme keskenämme kuka teki ja mitä ja kenen vika kaikki on. Ihan oikeasti nuoret nauravat meille ja täysin oikeutetusti.

Kiitos Petra, Sumia, Ella, Joona, Kaapo, Atte, Emmi, LNPN soittajat, Roni, Arska, Karo, Juulie, Närpiön YH Laivalenkkeilijät, Mika, Leo, Sami, Mikko, Veera, Rosanna, Bon, Wan, Ruut, Fleimari-poika, poikaporukka Mustan Pekan edessä, leirikoulujen lapset ja kaikki aivan kaikki nuoret joita olen kohdannut. Älkää jättäkö minua vanhenemaan yksin! Ettehän koskaan aikuistu väärin!

Ps. Laivalenkkeilijät, älkää pistäkö liian koville mua laivalla tämän tekstin takia, olen silti Aikuinen ja aika avuton teidän kanssanne)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat