Piia Collan Kirjoitan kun on asiaa

Poliittinen broileri osaa

 

Tämänpäiväinen Juha Akkasen kolumni Hesarissa ottaa esille termin poliittinen broileri Totta on, että politiikassa ei pärjää ilman poliittista kokemusta, se on lähes mahdotonta. Sen näkee nykyisen eduskuntamme kansanedustajien puheenvuoroissa ja tavoissa joilla he ottavat asiat esille, sekä tuloksessa ja näkyvyydessä. Diibadaaba on esillä Iltalehdissä ja varsinainen politiikka löytyy vasta, kun kaivaa eduskunnan sivuilta tietoa esille. Broileri saa kantansa esiin ja ajatustensa taakse muitakin. Moni hyväkin aie jää tässä broilereiden puristuksessa täysin jalkoihin. Miksi sitten valitsemme ehdokkaita, jotka eivät joko osaa tai osaavat liikaa.

Broilerit ovat poliitikkoja, jotka eivät ole tehneet ”oikeita töitä”, se on puute. He joilla on puolestaan kokemusta ”oikeista töistä” ovat aivan avuttomia politikoinnissa. Miksi nämä kaksi ryhmää eivät kohtaa? Olisihan tässä otollinen maaperä todelliselle yhteistyölle. Käytännön kokemuksesta ja tietotaidosta voi poimia politiikkaan ne ”oikeat aiheet”. Väitän, että broilerit ovat unohtaneet käytännön kokemuksen arvon ja tärkeyden. Ilman käytännön tietoa ja kokemusta ei yksinkertaisesti voi tietää. Ei kaikkea voi lukea raportista tai selvityksestä, oli se kuinka loistava hyvänsä. Myös arvomaailma on kadoksissa, lähes kaikilla.

Akkanen esittää mielenkiintoisen näkökulman kertoessaan kuinka eduskuntaehdokkaan työ on kovin kaukana hohdokkuudesta.

Akkanen kirjoittaa ” Ei­kä se edus­kun­ta­eh­dok­kuus ole mi­ten­kään hoh­do­kas­ta puu­haa: sei­soa rän­tä­sa­tees­sa, kuun­nel­la hu­ma­lais­ten huu­te­lua ja yrit­tää se­lit­tää elä­ke­läi­sil­le, mik­si elä­ke­in­dek­si tai­tet­tiin.”

Eihän tuo kovin hohdokkaalta kuulosta, mutta nyt unohtuu se tosiasia, että me kansalaiset elämme juuri tuolla räntäsateessa ja ei se tosiaan ole kovin hohdokasta, tervetuloa siis ”oikeaan elämään”

Akkanen kehottaa kunnioittamaan ehdokkaita, minusta se on vaikeaa. Poliittinen broileri ei kunnioita kansaa, koska ei sitä kuuntele, eikä tunnu räntäsateessa seisovan muuten, kuin vaalityötä tehdessään. Broileri tekee sitä mitä osaa, eli politiikkaa. Politiikka on luisunut varsin kauas todellisesta elämästä, jos politiikkaa voi ja osaa tehdä vain sellainen, joka on koko aikuisikänsä politiikkaa tehnyt.

Onhan se turhauttavaa näin kansalaisen näkökulmasta, että todellista yhteistyötä ei tunnu syntyvän eduskunnassa ja syy on minun mielestäni juuri se mitä Akkala kirjoittaa.

”Jos asian muo­toi­lee kau­niis­ti, edus­kun­ta on tus­kin kos­kaan ol­lut niin tark­ka pie­nois­mal­li ko­ko Suo­mes­ta kuin se nyt on.”

Toiset osaa, mutta eivät kuuntele. Toiset tietää, mutta eivät osaa.

Lohdullista on kuitenkin, että helmiä, puolueesta riippumatta silloin tällöin löytyy. Heitä tosin on vain muutama 200 joukossa, todellakin eduskunta on kansansa kuva. Ei vielä menetetä toivoamme, mutta älkää kunnioittako sokeasti ketään, vain sen takia, että hän viihtyy vaalityössään niin tuiskussa, kuin tuulessakin.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän JuliusKarlsson kuva
Julius Karlsson

Tästä on helppo olla samaa mieltä.

Olen itse kansanedustajaehdokkaana juuri siksi, että tulen täysin politiikan ulkojäsenen roolista. Haluan kuitenkin tuoda vaalikeskusteluun omaa näkökulmaani. Minä en halua herättää keskustelua vaan käydä sitä.

Koin silti Akkasen kirjoituksen vaivaannuttavaksi. Minä en kaipaa sääliä tai päähäntaputtelua, enkä toivo sitä muilekkaan poliitikoille. Poliitikot ja puolueet ovat itse täysin vastuullisia siitä millainen mielikuva kansalla politiikasta on.

Minua vaivaa paljon enemmän nykyinen poliittisen keskustelun trendi jossa ne joilla on valtaa pakenevat vastuutaan ja vaativat vastuullisuutta niiltä joilla ei ole mihinkään valtaa.

Vähemmästäkin äänestäjillä menee usko.

Toimituksen poiminnat